Sattumalta luettavikseni osuivat peräkkäin kaksi aivan erilaista
matkantekoa sisältävää kirjaa.
Toisessa päätekijä toimi taksikuskina Kanarialla, vanha merkillinen mies,
joka ajautui hulluihin seikkailuihin toisensa perään.
Välillä ihmettelin, miten jeppe pysyi itsekään selvillä,
mitä oli tekeillä ja mitä hän oli kenellekin luritellut.
Toisessa kirjassa taas nuori nainen kuuromykän tyttärensä kanssa "lainasi" täyteen lastattua rekkaa ja ohjasi sen nokan kohti Alaskan pohjoisinta rantaa aikeenaan etsiä kadonneeksi väitettyä miestään. Huh, lumi vain pöllysi ja pimeys vallitsi neljäkymmenasteisen pakkasen matkalla.
Seikkailu, jonka onnistumisen mahdollisuuksia todellisuudessa ei kannattanut ruveta arvioimaan, kuten ei taksikuskinkaan kohdalla. Mutta kovin olivat koukuttavia kumpikin ja etsiskelin tänään molempien kirjailijoiden muita teoksia kirjastosta. Taksikuskin tarinaan sainkin jatko-osan nimeltä Paossa, jota nyt joulun alla luen.
Jos kaipaat menoa, meininkiä, hulluja juonenkäänteitä ja helppolukuisuutta, mutta 400-sivuista tarinaa, ota Erakko. Hiljaisuuteen hävinneet -kirja taas on rauhallisempaa Alaskan rahtareiden matkojen käänteitä kuvaava opus, vaikkakin mausteena tällä matkalla on hyvinkin erikoisia ja pelottavia piirteitä. Oli ihan pakko ajaa sama reitti google-mapsin kautta ja se oli lähes yhtä kiinnostava reissu koneen ruudulla lämpimässä ajellen. Melkein tekisi mieli nähdä Alaska kesäaikana !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti