Olipa kerrassaan hykerryttävä lukukokemus, Joel Dickerin BALTIMOREN SUKUHAARAN TRAGEDIA. Ehdottomasti suosittelen. On mentävä kirjastoon etsimään tekijän muita kahta romaania. 560 sivua tuota hykerryttävää tarinaa sai lukea ja loppua kohti tarina suorastaan alkoi kohota huimiin korkeuksiin. Ihana, ihana !
PÄIVITETTY LUKUARVIOIN 27.2.: Rosamund Luptonin kaksi romaania (alla).
Aiemmin häneltä luin Pimeyteen kadonneet, joka minut jo hurmasi ja
herätti valtavan Alaska-kiinnostuksen.
No, lopulta se Pimeyteen kadonneet -tarina oli näistä Luptonin kolmesta
minua eniten miellyttävä ja mielestäni paras.
Seuraavaksi laittaisin tarinan Sisar ja kaikken raskassoutuisin oli Mitä jäljelle jää -tarina.
Sisar-kirjassa kerrottiin tarinaa siitä, miten vanhempi sisko alkoi selvittää nuoremman sisarensa epäilyttävissä olosuhteissa itsemurhalta näyttänyttä kuolemaa samoin kuin hänen vauvansa kuolemaa heti syntymän jälkeen. Poliisit uskoivat vain itsemurhaan, mutta se ei vaan uponnut siskon mielikuvaan sisarestaan. Hyvin monipolvinen oli tarinan kulku ja koukuttava, se on sanottava. Eikä ihan perinteisellä tavalla mikään rikostarina, joten ihan suositeltava kirja. PS. Sisko oli oikeassa.
Mitä jäljelle jää oli taas hiukan hankala luettava, koska siinä äiti ja tytär makasivat sairaalassa koomassa tulipalossa vahingoittuneina ja samalla he kuitenkin vaeltelivat sairaalan ja lähistön alueilla kuunnellen ihmisten keskusteluja pystymättä niihin kuitenkaan osallistumaan. Eikä heitä kukaan nähnyt, joten lukija tavallaan tiesi koko ajan enemmän kuin koomassa makaavien lähimmäiset ja poliisitutkijat. Välillä oli vaikea tietää kenestä nuo "sieluvaeltajat" puhuivat, mutta useimmiten ainakin äiti tuntui puhuvan miehestään ja miehelleen, joka hänen luonaan usein istui. Keskenään nämä vaeltelijat puhuivat koko ajan. Mielenkiintoinen rakenne, mutta aika hidastempoinen oli kirjan etenemistahti.
Ja taisihan noissa molemmissa olla peräti nelisensataa sivuakin.
Jos Rosamund Luptonilta uusia kirjoja ilmestyy, tartun kyllä niihin odotuksin, että mitähän erikoista hän on keksinyt.
Aiemmin häneltä luin Pimeyteen kadonneet, joka minut jo hurmasi ja
herätti valtavan Alaska-kiinnostuksen.
No, lopulta se Pimeyteen kadonneet -tarina oli näistä Luptonin kolmesta
minua eniten miellyttävä ja mielestäni paras.
Seuraavaksi laittaisin tarinan Sisar ja kaikken raskassoutuisin oli Mitä jäljelle jää -tarina.
Sisar-kirjassa kerrottiin tarinaa siitä, miten vanhempi sisko alkoi selvittää nuoremman sisarensa epäilyttävissä olosuhteissa itsemurhalta näyttänyttä kuolemaa samoin kuin hänen vauvansa kuolemaa heti syntymän jälkeen. Poliisit uskoivat vain itsemurhaan, mutta se ei vaan uponnut siskon mielikuvaan sisarestaan. Hyvin monipolvinen oli tarinan kulku ja koukuttava, se on sanottava. Eikä ihan perinteisellä tavalla mikään rikostarina, joten ihan suositeltava kirja. PS. Sisko oli oikeassa.
Mitä jäljelle jää oli taas hiukan hankala luettava, koska siinä äiti ja tytär makasivat sairaalassa koomassa tulipalossa vahingoittuneina ja samalla he kuitenkin vaeltelivat sairaalan ja lähistön alueilla kuunnellen ihmisten keskusteluja pystymättä niihin kuitenkaan osallistumaan. Eikä heitä kukaan nähnyt, joten lukija tavallaan tiesi koko ajan enemmän kuin koomassa makaavien lähimmäiset ja poliisitutkijat. Välillä oli vaikea tietää kenestä nuo "sieluvaeltajat" puhuivat, mutta useimmiten ainakin äiti tuntui puhuvan miehestään ja miehelleen, joka hänen luonaan usein istui. Keskenään nämä vaeltelijat puhuivat koko ajan. Mielenkiintoinen rakenne, mutta aika hidastempoinen oli kirjan etenemistahti.
Ja taisihan noissa molemmissa olla peräti nelisensataa sivuakin.
Jos Rosamund Luptonilta uusia kirjoja ilmestyy, tartun kyllä niihin odotuksin, että mitähän erikoista hän on keksinyt.
2 kommenttia:
Minä olen tuon Sisaren lukenut. En ihan heti muista sen sisältöä kunnolla, mutta oli muistaakseni hyvä kirja :)
Yritin lukea tuota Luptonin Mitä jäljelle jää muutama vuosi sitten. Aika nopeasti totesin, ettei ole minun kirjani. Kirja onkin jo pistetty kiertoon. Tämän postauksen johdosta voisin antaa Luptonille vielä toisen mahdollisuuden. Ehkä Sisar-kirja.
Lähetä kommentti