Tältä runo voi näyttää ATC:nä

Kotilaiskan heinäkuun vaihtoon kuului tehdä 3 atc-vaihtaria hänen antamistaan runoista. Aikamoisia runoja minäkin rustattavakseni sitten sain. Mutta nämä kortit menivät vaihdossa Kotilaiskalle, hän niiden runollisuutta miettiköön.

Kanakortissa on runo (Pyysalo) kokonaisuudessaan.
Mitäs tuohon muuta virkkaisi, kanaseni, lintuseni !

Alla olevan kortin runo (Kuivalainen) kokonaisuudessaan kuului näin:

Kulkee neulassaappain

Mies, risuisen maan perintöprinssi

sai periä puunjuurien isänmaata.

Hänet tapaa varmasti konnultaan,

kulkee naulassaappain

kädessä kirves ja siemenet

kuokka ja raivaussaha.

He, jotka myös puista kasvoivat,

samaa maata imivät,

tahtovat tuohta kannoista,

markkoja mustikkamaasta.

He muuttivat pinojen edellä suorittamaan tutkintoja.

Mies, hankintasavottalainen

sai nitrot ja valkoiset sormenpäät,

kai havuseppeleenkin.

(en ole ihan varma, oliko kaikki tässä ihan kohdallaan,
sillä olin jo silpunnut osia runosta tähän korttiin).

Ja vielä alin ja vaikeaselkoisin runo (Paavilainen).

Taantuma se vasta jotain on

eikä huipputaiteesta tietenkään ole mihinkään:

kuhan mitä yrittävät!

Mennään rauhassa kohti suuren kansandemokratian tapaa kohdella vähemmistökulttuurejaan,

kohti kuorolaulua ja näyttämötoimintaa, puhdetöitä ja tanhuja, kansanrunon kaikinpuolista tulkinnan tulkintaa, kyykkäkilpailuja, pitsinnypläystä, hyhertämistä, asioita

joita ihan kaikki ihan varmasti ymmärtävät, ainakin väärin.

Mennään rauhassa. Menään ristikontraa taantuman hengessä, jenkkitempossa.

Mun kanteleeni kauneimmin nyt ison rockin soi.

Ma olen virsitangon viulu

ja olen hirsitalon kiulu.

Sa olet heimon helmi,

ma tursas aikamoinen kelmi

ja tonttulapsosemme telmi,

mi järjen vei.

Astahtelevat kylätiellä vastakkain

James Dean ja Wäinämöinen,

vaka vanha Marlon Brando, ihana iki-Sinatra.

Syksyä kohden auringonlaskun jälkeen

katajien varjot niin ihmisen näköisiä.

Ja kas, noin kummalisen koosteen tuosta kummallisesta runosta sain aikaiseksi: