Joopa, oikein luit; Karamellikengistä Uuniin. Olen taas jämähtänyt lueskelemaan. Kaiken tekemättömän keskellä rojahdan sohvalle selälleni kirja kädessä ja nautin siirtyessäni ajatusten siivin romaanin maailmoihin.
Pieni suklaapuoti -kirjan jatko-osa Karamellikengät
oli ihan mukava luettava, joka kehittyi loppua kohti suorastaan dramaattiseksi. Paksu opus kuin mikä, taisi olla lähes 500 sivua. Kirja suorastaa tulvi syötävän herkullisia tuoksuja, suklaisia ja mausteisia, liikuttiinhan siinä koko ajan pienen suklaapuodin maailmassa. Mausteeksi oli ripoteltu sopiva mitallinen selvänäköisyyttä, mystiikkaa, tarot-korttien kertomaa ja ihmisten aurojen tarkastelua. Lopussa kävi onnellisesti, ainakin päähenkilöiden kannalta katsottuna, joten hyvä niin. Tekisi mieli lukea myös se alkuosa, Pieni suklaapuoti, jonka olen nähnyt muistaakseni vain elokuvana.
Nyt olen viihtynyt, itsenikin hämmästyttäen, Antti Hyryn Uuni-kirjan parissa.
Mies muuraa Pohjois-Suomessa kesäpaikkansa isoon pirttiin uunia. Ah, siinäpä vasta aihe ! Uunia muurataan tiili tiileltä, välillä materiaaleja rautakaupasta noutaen ja maailman ihmeitä pohtien. Kerrassaan kummallista, mutta jotenkin niin koukuttavaa, niin itse puuha, kerronta kuin oheistarinatkin. Toki välillä tehdään ryhmämatka Ruotsin puolelle tutustumaan vanhojen kirkkojen urkurakenteisiin !!! , välillä käydään poimimassa suolta lakkoja tai pellonpientareilta mesimarjoja ja sitten lämmitetään sauna - jos toinenkin. Ja miten vaikuttava onkaan ukkelin Hanna-vaimo, vaikka ei montaa sanaa kirjassa olekaan sanonut (olen lukenut jo pitkälti yli puolen välin). Ai niin, kävihän tuo papparainen välillä asentelemassa myös poikansa uuteen taloon sähköjä. Herättää kysymyksen, mikä on mies ollut miehiään työelämässä ollessaan. Ja kohta on pakko mennä googlettamaan uunien piirustuksia, kyllä homma on sen verran jämäkkää puuhaa, että uskottava on muurauksen tarkat kuvaukset. Ja kirjan tunnelma on niiiiiiin leppoisa, levollinen ja ihana, että on se vaan loppuun asti luettava ja katsottava, kuis äijän käy. Pakko etsiä talven mittaan kirjastosta saman tekijän teos Aitta, jossa tarina kuulemma kulkee samaan tahtiin, puretaan, siirretään ja kootaan uudelleen. Wau !
3 kommenttia:
älä ny huonoo omaatuntoo kanna jos luet kirjaa.
Mää kävin helpottamas sitä haastet ja sun ei ny varsinaisest kantsi vaihtoo osallistukka ku pääset vaihtaan ihan livesti mun kans hetkoht.
Ja sitä "vierast" varte ei kyl sit tarvi siivota eikä leipoo eikä mittää. vanhoi kortteiki sul on varmasti iha tarpeeks vaihtoo varte.
No se kello asia pitäs vissii käyrä korjaamas ku ehtii, en oo edes huomannu
Kiitos kun vierailit blogissani ja jätit viestiä.Oli todella ilo saada lukea se kokonaisuudessaan. :)
Mulla on soppa keitettynä, melkein ainakin, ja tällä kertaa ihan oikeasti, hellalla, joten tämä tyttö menee taas. :D
Voi - lukeminen on suuri nautinto ja kohta lähivuosina kyllä anna itselleni paljon aikaa lukemiselle, mutta ei ihan vielä voi heittäytyä siihen hommaan kuin tilapäisesti. :)
Lähetä kommentti