Jospahan sitä taas osallistuisi Kotilaiskan touhukkaaseen toukokuuhun tekemilläni parilla kortilla. Haasteen aiheena oli ihanan nostalginen Aale Tynnin runo kylväjän keväisistä toiveista, talven jälkeisen laarin tyhjyydestä, toivon oraan noususta. Kortissa pitää myös olla jotakin teepussista, paketista tai itse teestä. Joten:
 |
| Paimentytön kontissa pettua vain Tauolla varjossa |
Molemmat kortit on varattu.
Klikaten suurenee.
Runon fiilis johdatteli minut aikoihin menneisiin. Enpä tainnut kuitenkaan ottaa runosta sanaakaan, vain pelkän tunnelman koetin kortteihini siirtää. Aina eivät entisaikoina kylväjän toiveet ja odotukset täyttyneet, jolloin jouduttiin turvautumaan pettuun: männynkuoren kuva korttini taustana. Teepussi paimentytön taustalla. Pienoinen ristiriita kuvassa toki on, huomaatteko, liittyy vasikan käytökseen ?
Heppakortissa hepo taitaa olla patsas ja jos tarkasti katsoo, heinät ovatkin taustan pellolla jo seipäillä, joten ei ihan kylvöaika, mutta huijataan nyt katsojaa, joka ei tätä lue. Vaniljateepakkaus sattui juuri sopivasti olemaan poltettavissa roskissamme, joten eikun noukkimaan se takaisin. Siitä on peräisin etualan risukasat, varsinaisesti ne ovatkin vaniljatankoja. Ja kun tuo tuohikontti oli niin mukava, piti se jakaa tytön ja hepan kesken puoliksi.
3 kommenttia:
Olipa näissä taas ihmettelemistä ja ihailemista, käytät aina matskuja niin kekseliäästi.Meinasitko että vasikan pitäs keväällä ulos päästessään kirmata eikä apeana nököttää? Ja kyllä tuo hevonen ne heinäseipäät hyvin peittää, ihanan keväinen tunnelma siinä ainakin on.
Kiitos osallistumisesta ja onnea arvontaan!
Oi, miten ihania kortteja. Nämä ei taida olla vaihdettavissa.
Minä en ole vielä tuota haastetta ehtinyt katsoa, täytyykin pikimmiten kurkata.
Kyllä minä vaihtaisin nämä, jos löydät mun vapaista jonkun mieluisan, vai teenkö sulle jollain aiheella?
Lähetä kommentti