Matkalla mestariksi 1

Sheferijm-blogi haastaa koko vuoden 2014 ajan lukukautta elävät, kirjakoukussa olevat immeiset osallistumaan ammattinimikkeen tavoitteluun kertomalla tämän vuoden aikana lukemiensa kirjojen ammateista. Eli MiMiTuI mikä minusta tulee isona (no, minä olen jo sekä kooltani riittävä, en isommaksi tahdo, kuin myös iältäni jo aika iso). 

Tässä haasteessa meriittiä kartutetaan oppipojasta mestariksi riippuen siitä, kuinka monta kirjaa tai ammattia vuoden loppuun mennessä saa kerättyä.

Oppipoika -     3 kirjaa

Kisälli        -   10 kirjaa

Mestari      -   20 kirjaa

Ammattinimikettä alan silti tavoitella, kisällin arvon aion saavuttaa, vaikka hiukan tuo mestarinkin arvonimi haaveissani siintää.

Aloitan tällä: Siilon pormestari

Howey Hugh:  S i i l o   (scifiä ja silti naisnäkökulmaa)

560-sivuinen järkäle, jonka tarinassa eletään satoja vuosia ajastamme eteenpäin, ja 200 vuotta jälkeen ydinsodan. Pallomme on saastunut ihmisille elinkelvottomaksi. Vain syvällä maan alla, 148-kerroksisessa siilossa elää jokunen tuhat ihmistä. Siellä on eletty jo yli 200 vuotta. Ihminen sinänsä on ennallaan, vaikka nykymaailman asiat heille ovatkin täysin vieraita, eikä kukaan tunnu tietävän, miten ihminen on siiloon päätynyt. 

Siiloa hallitsee pormestari. Tällä kertaa tämä samainen ukonkäppänä on myös elintärkeän IT-osaston johtaja. Pormestarin hallinnassa kaikilta muilta salattuna ovat ns. historiankirjat eli tieto menneisyydestä ja siitä, miten ihminen siiloon asutettiin. Hänen hallussaan on myös erityisen tarkka hallinto-, rikkomus- rangaistus- ja yleinen säännöstö. Toki siilossa elää myös kasvihuoneiden hoitajia, koneosaston mekaanikkoja, teknikoita, insinöörejä, muutamia lääkäreitä, opettajia. Eli ihan samoja ammatteja kuin nykyisinkin meillä on. Mutta kaikki heidän työnsä on tietenkin aivan erilaista kuin nyt maan päällä. 

Pormestari on siilon täydellinen diktaattori. Tässä tapauksessa vieläpä kovin ilkeäluonteinen, säälimätönkin. Siilon väeltä on oma ajattelu kielletty ja erityisesti ulkomaailmasta kiinnostuminen tai sinne haluaminen tuottaa ns. puhdistuskarkotuksen, mikä tarkoittaa, että ulos pääsee, mutta samalla se on varma kuolema saastuneessa maailmassa. Pienimmästäkin rikkeestä pormestari jakaa näitä rangaistuksiaan. Niin lukija kuin siilon asukkaatkin joutuvat ihmettelemään, miksi ihmisten halutaan pysyvän siilossa ilman minkäänlaisia pyrkimyksiä laajentaa elinaluettaan. Se kyllä selviää kirjan loppuvaiheessa, tai sitten ei, ihan miten sen nyt ottaa.

Mutta vielä yksi piirre liittyy myös pormestarin ammattiin. Siilossa jokaisella on aika-ajoin oltava varjo. Vähän niin kuin tässä haasteessakin, varjottaja on se, joka on harjoittanut ammattiaan jo pitkään eli on valmis ammattimies, mestari. Varjo on taas nuori, joka valitaan varjottajansa apulaiseksi oppimaan tämän ammatti työn kautta, siis oppipoika. Pormestarikin valitsi itselleen varjon. Valinta vain epäonnistui, koska varjo oli liian kiinnostunut menneisyydestä, ulkomaailmasta ja oikeudenmukaisuudesta. Ja eikö vain lopulta pormestarin oli luovutettava, hän sai maistaa omaa lääkettään. Ja niin siilon maailmasta tuli edes hitusen parempi paikka elää.

Kirja oli todella koukuttava, pääosaa "esitti" nuori nainen, koneosastolainen, joka ajatteli omilla aivoillaan eikä suostunut kuolemaan puhdistusrangaistukseensa, ei sitten millään. Lukekaa, lukekaa !