Matkalla mestariksi 9

Sheferijm-blogissa haastetaan kisailemaan kirjallisuuden pariin. Hanki itsellesi lukuoppipojan, -kisällin tai -mestarin arvo. Oppipojaksi pääsee kolmen kirjan lukemisella, kisälliksi 10 kirjalla ja mestariksi 20 kirjalla. Niin ja pääasiassa kirjoista tulee poimia päähenkilön ammatti ja esitellä se sekä joitain muitakin kirjassa esiintyneitä ammatteja. 

Luin tässä pitkään ja hartaasti, jopa hivenen tylsistyen kirjaa nimeltä "Einsteinin koodi". Ei se vielä valmiiksi tullut, kun jaarittelee niin kovin vakaalla hartaudella maailmankaikkeuden olemassaolon saloista, jumaluuden olemuksesta sun muusta tieteellisestä. Mutta jatkan lukemista kunhan tästä tokenen.

Sen sijaan luin parissa päivässä aivan ihastuttavan kirjan, jonka heitän tähän yhdeksänneksi haastevastaukseksi.

9. kirja    Kallio Katja: Säkenöivät hetket

9. ammatit  
Inga:  kirjastonhoitaja/konekirjoittaja
Elly: kotiompelija/kylvettäjä

Ilmestynyt 2013, sivuja 413.

Kirja kertoo kolmen sukupolven naisista vuosdesta 1913 alkaen aina 1930-luvun loppupuolelle.  Kaikkein eniten tykkäsin tuon ajan elämän yleisestä kuvauksesta, sotien välisen ajan toimeentulosta, selviytymisen keinoista, kurista, käyttäytymisestä ja yleensä ihmisten tunteista, tekemisistä ja niiden soveliaisuudesta. Kuulkaas vaikkapa: käytetyt jauhosäkit ommeltiin lakanoiksi, paahdetuista voikukan juurista jauhettiin kahvia, leipää paistettiin seoksesta, jossa oli sammalta, pellavansiemeniä ja silakanperkeitä, ruokana saattoi olla suolaheinästä tai ketunleivistä, silakanpäistä ja villistä ruohosipulista pannulla paistettuja "pihvejä", leipiin lisättiin milloin nokkosta, jäkälää ja ruusunmarjoja. Myös siivousaineista sai oivan tietoiskun samoin kuin erilaisista terveyskylvyistäkin.

Inga - ylläpiti elämänsä salaisuuksien verhoa, ei ollut naimisissa, mutta hänellä oli tytär Elly. Ingan isä oli ollut tallirenki, äiti kartanon taloudenhoitaja. Äiti ja tytär pääsivät Hangossa asumaan pappilan ylimääräistä huonetta ja pastorskan siipien suojaan. He lomailivat itseään ylempiensä, usein venäläisen ylimystön keskellä Hangon Hotel Pension Bellevuessa. Inga ui kuin kala vedessä paljastamatta elämänsä karikkoja. Hän kohtasi sattumoisin elämänsä miehen, toisen sellaisen, lääkärin, jota seurasi yllättäen ja hiukan ei-toivotustikin lääkärin asuinseudulle Vihtiin. Mutta ei siitä sen kummempia seurannut, ja lopulta sota kuitenkin sekoitti pakan. Takaumia kirjassa oli siellä täällä ja pitkään mietinkin, olisiko Ingan Elly tytär ollutkin tuon lääkärin tytär, mutta se ei käynyt minulle kirjasta suoranaisesti selville. Ehkä luin liian kiireesti.

Ellylle oli suunniteltu sairaanhoitajan uraa, hyvää ja helpompaa elämää, mutta toisin kävi. Hän rakastui lukijastakin mukavalta vaikuttavaan työläispoikaan, jonka ammatiksi muotoutui kivenhakkaajan ja lopulta kivenhiojan työ. Tämän nuorenmiehen, Theon, isä oli luotsi, sittemmin kalastaja. Elly sai Theonsa kanssa tehdä kovasti työtä, sillä heille syntyi monta lasta, joista kirjassa keskityttiin eniten Beataan. Ellyn työt, kuten siihen aikaan naisten työt yleensäkin, olivat kotiäidin työn ohessa satunnaisia lisätienestejä tuovia. Hän työskenteli kylvettäjänä Hangon kylpylässä, pyykkäsi ja ompeli kotonaan tilaustöitä, nypläsi pitsiä. Työ otettiin kiinni, kun sellainen kohdalle sattui.

Ellyn tytär Beata puolestaan rakastui korviaan myöten komeaan ruotsalais(smoolantilais)poikaan, joka teki töitä rahtilaivoilla. Beata rikkoi sopivaisuussääntöjä menemällä rakkaudessaan liian pitkälle, sai äitinsä vihat niskoilleen ja päätti muuttaa kokonaan kotoa pois, rakkautensa perässä. Hän päätyi ilman ammattia lopulta vain odottelemaan rakastettuaan takaisin meriltä, muutti tämän kotipaikalle Ruotsiin. Siellä hän synnytti myös heidän yhteisen lapsensa. Onneksi hänen äitinsä tuli siinä vaiheessa katumapäälle ja meni hakemaan tyttönsä takaisin kotiin.

Toivottavasti tarina ei tässä lyhyesti kerrottuna latistunut liikaa. Kirja oli todella hyvä ja tunnelmaa tulvilllaan. Vaikka siinä kuvattiin elämää monelta kantilta, surumielisyys jäi kuitenkin päällimmäiseksi tunteeksi. Tai ehkä silloisen elämän jokapäiväiset vaikeudet ovat nykylukijalle tekijä, joka surumielisyyttä korostaa niin voimakkaasti.

Mutta kaiken kaikkiaan ammatit tässä kirjassa olivat aitoja, rehtejä, oikeita töitä edustavia ammatteja, kuten pappi, lääkäri, kivenhakkaaja, pyykkäri, ahtaaja, satamatyöläinen, mukaanlukien myös yksi biologi, joka ei tosin oikein sopinut kuvaan.

Ihanaakin ihanampi kirja, lukekaa ! ! !  Minun ainakin on nyt etsittävä käsiini myös ne neljä aiempaa Katja Kallion kirjaa, joiden nimiä en edes tiedä  -  vielä.