Jälleen yksi kirja otettu haltuun, sisältönsä puolesta selvitetty. Hyvinkin äskettäin ilmestynyt, jo elokuvanakin pyörivä, Outolintu aloitti trilogian, jonka jatko-osia on nyt hyvä odotella. Jotenkin tiedän olevani aikalailla yli-ikäinen tuon genren kirjojen lukijaksi, mutta mitäs sitä mummokirjoja tarvitsisikaan aina lukea. Parempi hypätä välillä villimpään ja vetreämpään menoon nuorisokirjojen muodossa.
Roth Veronica: Outolintu
Tämä Outolintu sijoittui mielessäni hyvin selkeästi samaan sarjaan Nälkäpelin, Twillightien ja muiden kummajais-maailman kertomusten kanssa. Tuossakin kirjassa maailma ei ole enää ennallaan, vaan väki on jaettu ominaisuuksiensa mukaan eri ryhmiin, vaatimattomiin, sopuisiin, uskaliaisiin, teräviin yms.
Tarinan päähenkilö on 16-vuotias tyttö, joka vaihtaa elämänsä ympyrät vaatimattomista uskaliaisiin. Tämä ryhmä saa jonkinlaisen kovan taistelijakoulutuksen. Koulutus on kova, kaikki eivät selviydy, eivät edes hengissä. Maailmakin on yhtä kova. Ahh, niin kovin modernia ja menevää. Koskaan minulle ei oikein selvinnyt, ketä vastaan on taisteltava, ellei sitten muiden ryhmien vallasta syntyvissä taisteluissa jonkun itsekkään diktaattoriksi havittelevan henkilön puolesta. Hieman oli hömpähtävä fiilis, mutta luin ja ihmettelin. Olikohan kirja kirjoitettu ihan vain elokuvanteko mielessä ?
Mutta ammatiksi voinee kirjasta poimia taistelijan, eräänlaisen sotilaan.
Tämänpä heitä jälleen Sheferijm-blogin haasteeseen, jossa lukemalla tänä vuonna
3 kirjaa pääsee oppipojaksi,
10 kirjaa kisälliksi ja
20 kirjaa mestariksi.
2 kommenttia:
Kyllä minäkin ihmettelen, miksi tällaisia outoja juttuja kirjoitetaan? Ei mun tyyliä, ei ollenkaan.
Sinulla on kova meno päällä mestaristiellä. :)
Miten olisi atc-vaihto? Vaikka 2 tai 3 vapaata aihetta? Laita meiliä annitanninelamaa @ gmail.com (välit pois)
Lähetä kommentti