Matkalla mestariksi 12

Sheferijm-blogin mestarihaasteeseen heitän tämänkin kirjan, osaltani 12. tänä vuonna lukemistani. Tai no, en ihan joka kirjaa ole tänne kyllä laittanut.

Haahtela Joel: Katoamispiste

Ammatti: kirjailija

Ilmestynyt 2010, sivuja n. 160. Tämä on Haahtelan 7. romaani, minun lukemiani häneltä taitaa nyt olla kolmas. Ja tykkään kyllä tyylistään, niin että voisin lukea lisääkin Haahtelan tuotantoa.

Päähenkilön ammatti tosin on lääkäri (kirjailijan todellisuudessakin) sekä kirjailija, ja koska muissa henkilöissä oli ihan vilisemällä kirjailijoita, valitsin mieluummin sen.

Lääkäri kohtaa ranskalaisnaisen, Magdan, joka on tullut Suomeen etsimään kateissa olevaa exäänsä Paul Rouxia. Rouxin liikkeet Suomessa tuntuvat liittyvän jotenkin (todellisen) kirjailija Raija Siekkisen elämään. Sekä Magda että Paul ovat näyttelyiden suunnittelijoita, vaikka Paul on alkanut väittää olevansa myös kirjailija. Magdakin välillä katoaa, jolloin lääkärismies jää yksin jäljittämään Paulia. Niissä puuhissa hän kohtaa Siekkisen ystäviä, mm. Maarian, joka myös on kirjailija sekä Toivon, hän taas on näytelmäkirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Huoh, joko on kirjailijoita liikaa ? Nimittäin vielä on tulossa yksi lisää: Sekä Paul, Magda, että lääkäri ovat lukeneet Yves Navarren romaaneja, ja vaikuttaa siltä, että Paul on kirjautunut hotelliin Suomessa myös Navarren nimellä, kirjailija siis tämäkin.  Ja eikö mitä, meinaahan minulta nyt unohtua vielä yksi kirjailija, Ingeborg Bachmann, jonka kirjat Simultaani ja Malina tässä teoksessa mainitaan. Täytyy vilkaista googlesta, ovatko romaanit todellisia - moni asia tässä kirjassa todellista toki on, varmaan tämäkin.

Mutta arvaas mitä, lääkärismiehen ilmeisen ex naisystävä ei olekaan kirjailija, vaan hän, Lotta työskentelee jossakin museossa. 

Vaikuttaa ehkä sekavalta näin ammattien esittelyn kautta, mutta kyllä kirja ihan johdonmukaisesti etenee. Haahtelan teksti on jotenkin koukuttavaa, välillä hyvinkin arkipäiväistä kuvausta, välillä outoihin sfääreihin eksyvää, hieman surumielistä, hiljaista ja jollakin oudolla tavalla jo eletyn elämän jäljissä kulkevaa, maailman menosta irrallaan. Ei pelkästään tässä romaanissa, vaan mielestäni aiemmissakin lukemissani, Perhostenkerääjä ja Tähtikirkas - lumivalkea -romaaneissa.

Noooo, olihan tällä romaanilla kai jotain hianompiakin ulottuvuuksia, se katoamispiste. Lääkärismies miettii myös omaa ja kai koko elämän katoamispistettään, tämän kadonneen miehen etsintäpuuhiensa ohessa. Se vain jäi selvittämättä, miten lääkärismies selviytyi pois Siekkisen kesäsaarelta, josta hän päästi vahingossa veneensä tuuliajolle ja hänet jätettiin kirjassa rannalle töllistelemään. Mutta miten kummassa tarina oikeastaan päättyikään ?!

Jälkikirjoituksena vielä hiukan tarinaa päähenkilön/kertojan lääkärin ammatin kuvauksesta kirjassa:

"Olin viimeisen vuoden aikana tehnyt kaikkeni palatakseni tähän maailmaan ja unohtaakseni miten kirjoja kirjoitetaan...."  
Kertoja koki, että hänen oli pidettävä taukoa omasta kirjailijan ammatistaan, nyt kolmen valmistuneen romaanin jälkeen. Niinpä hän päätti keskittyä jonkin aikaa lääkärin ammattiinsa. Kuitenkin hän koki, että hänen hän toimi siinä jotenkin vain puolinaisesti, koska ei uskaltanut ottaa potilaita liikaa, jotteivät he olisi anastaneet hänen kaikkea aikaansa. Yksityisvastaanottoa hän piti Albertinkadulla Helsingissä. 
"Joskus illuusion tunne, joka valtasi minut usein kirjoittaessani, tuntui valtaavan myös vastaanottohuoneen; niin kuin kaikki olisi ollut vain kummallista näytelmää. ...potilaat näyttivät lähes poikkeuksetta hyväksyvän tilanteen, suurin osa jopa kiitollisina. ....ymmärsin sen liittyvän jollain tapaa tunteeseen, että oli vielä huone, jossa joku istui ja kuunteli eikä mennyt pois.....edes jonkinlainen turva."

Kovin paljoa kirjassa ei hänen tämän ammattinsa arkea kuvata, enemmänkin keskitytään siihen, että hän alkaa tavallaan arvuutella ja elää sen kadonneen miehen Paulin elämää, joka sekin on pelkkää arvailua ja oletusta, koska johtolankoja on todella vähän. Kyllä hän vastaanotollaankin käy ja kertoo esim. miehestä, joka ei mitenkään sairaalta vaikuttanut, mutta kävi vastaanotolla monta kertaa. Asiakkaan muistiin alkoi nousta pienissä erissä lapsuuden tapahtuma, jossa äiti oli aikeissa hukuttaa itsensä ja tämän poikansa.  Mies kertoi tarinaansa ja mittaili sen pohjalta aikuiselämänsä tapahtumia ja päätöksiä.  Lääkäriä miehen luottamus häntä kohtaan järkytti ja jopa liikutti.

"....nyt 36-vuotiaana minusta edelleen tuntui, etten ollut nähnyt elämää edes sen vertaa, että minulla olisi ollut oikeus lausua potilailleni mitään varmaa."