Heh, taisinpa saavuttaa mestaruuden, jos tutkintolautakunta niin toteaa ! Sheferijm-blogissa haastettiin lukemaan ja esittelemään lukemiansa päähenkilöiden ammatteja - MiMiTuI - eli mikä minusta tulee isona. 20 kirjalla saavuttaisi mestaruuden. Tässä kahdeskymmeneni.
Ivey Eowyn: Lumilapsi, 2013, sivuja 415
Ammatti: uudisraivaaja
Kirjailija on syntynyt Alaskassa ja asuu siellä edelleen perheensä kanssa. Kirjakin kertoo elämästä 1920-luvun Alaskassa, suurissa korpimetsissä, vuolaiden jokien, jylhien vuorien maailmassa. Tarina vie lukijan ihastuttavasti todellisuuden ja aikuisten sadun poluille. Se kertoo uudisraivaajapariskunnasta, jotka toiveistaan huolimatta eivät koskaan saaneet omaa lasta....tai saivat kerran, mutta kuolleen lapsen. Uudisraivaajan vaimo on professoriperheen tytär, mikä antaa tarinalle lisää sulkia siipiin, sillä vaatimattomassa uudisraivaajan korpimökissä on myös kirjahylly ja siinä vanhoja satukirjoja. Tarinan muita ammatteja edustavat aidot alkuperäiset ammatit, kuten kullankaivajat, kauppias, metsästäjä, hiilikaivos- ja ratatyöläiset.
Lumilapsi on lumen ja pakkasen keskeltä ilmestyvä pikkutyttö, joka näyttää asustavan yksin synkässä korvessa, kaverinaan vain punaturkkinen kettu. Yhdessä he myös metsästävät henkensä pitimiksi. Tyttö liikuskelee uudisraivaajapariskunnan mökin ympäristössä ja tutustuu heihin. Kenties siinä on lapsettomalle pariskunnalle ihan oma lapsi, ilman omaa huoltajaansa. Siitä lähtee pitkä ja kaunis tarina tytön ja aikuisten yhteenkasvusta. Tarina polveilee sadunomaisesti, niin ettei välillä voi olla varma, onko tyttö todellinen vaiko jonkinlainen metsänhenki vain.
Kirjassa eletty elämä on kovin yksinkertaista, aitoa ja ns. kunnollista, joskin useimmiten raskastakin. Eletään perusruualla, vain välttämättömin tarvikkein, kovaa työtä tehden. Mies rakentaa talon, raivaa korvesta peltoa, teloo siinä työssä välillä itsensä, tuskailee elämän kovuutta. Vaimo auttaa minkä pystyy, leipoo kylälle makeita piiraita pienen lisätienestin saamiseksi. Lähimmän naapurin kanssa ystävystytään ja apua annetaan puolin ja toisin.
Loppua kohden kirjan tarina etenee harppoen ja vauhti kiihtyen. Melkein liian nopeasti sujahdetaan vuosia eteenpäin kuvailematta sen tarkemmin niiden elämää, kuin kirjailijalle olisi tullut kiire lopettaa kirja kesken kaiken. Olisin jaksanut lukea elämisen kuvausta laajemminkin ja pidempäänkin. Mutta hyvä näinkin; suosittelen kirjaa muillekin.
Lukeminen jatkuu, vaikken ehkä lukemaani enää esittelekään. Tällä hetkellä odottavat:
Mies joka rakasti järjestystä (hulvattoman hervottoman hauska)
Kirottujen kirjojen kauppias
Salamurhaajan oppipoika (fantasia)
Karrelle polttava helle (fantasia, scifi)
Salatun voiman kaupunki (fantasia)
5 kommenttia:
Onnea mestarille! Huima vauhti ja huima suoritus!
Onnea mestarille. Mielenkiintoinen kirja.
Kyllä olet ollut ahkera! Onnea!
Onneksi olkoon! Hieno saavutus.
Tämä kirja kuulostaa mielenkiintoiselta. Alaska miljöönä on kiehtova, täytyykin pistää kirjannimi mielensopukoihin muistiin ja katsastaa jollain kirjastoreissulla, jos sattuis kohille osumaan.
Moikka savolainen. Tuon kirjan mainoksen olen jossain sähköpostiin tulleessa mainoksessa huomannut ja jäin vähäksi aikaa jopa miettimään millainen olisi lukea. Nytpäs lainaan sen kirjastosta ja luen. Löytyi peräti meidän kaupungin kirjastosta, varasin sen koska oli lainassa. Kerron sitten mitä kirjasta ajattelin kunhan sen saan käsiini ja luettua.
Terkkuja Lapista.
Lähetä kommentti