Viime aikoina olen muuttunut aikatavalla kaikkiruokaiseksi lukemiseni suhteen. Vaikka scifi ja fantasia ovatkin niitä suosikkejani, olen poikennut tavoistani yhä useammin kirjavalinnoissani. No ehkä se kaikkiruokaisuus "karsiutuu" omiin kiinnostuksen kohteisiin jo kirjoja kirjastosta valitessani, mukaan pääsevät vain suht koht mielialaan sopivat teokset. Eli loppujen lopuksi en voikaan puhua kaikkiruokaisuudesta siis ollenkaan.
Suomalaisten kirjailijoiden teoksia en aiemmin perustanut lukea juuri lainkaan. Nyt niitä onkin tullut sitten roppakaupalla luetuksi. Näköjään kun jokusen mieleisen kirjoittajan löytää, hänen kirjoihinsa palaa uudelleen miettien, että katsotaanpas, onkohan koko tuotanto yhtä mukavaa luettavaa. Haahtela on yksi näitä uusia kotimaisia ihastuksiani.
Mutta joka tapauksessa välillä on ihan pakko jättää joitakin kirjoja kesken, kun ei vaan lukeminen suju, ajatus ei kulje lukiessa mukana tai tarina jää mielessäni muuten vain kovin vaisuksi. Tällaisia olivat esim. Yasmina Khadran Kabulin pääskyset ja Tadeusz Borowskin Kotimme Auschwitz.
Yasmina onkin todellisuudessa mies, ent. Algerian armeijan upseeri Mohammed Moulessehoul, joka kirjoittaa salanimellä. Kabulin pääskyset kiinnosti aluksi, koska kuvittelin sen olevan tarina sikäläisten naisten elämästä. Ilmeni, että se onkin trilogian ensimmäinen osa, muut osat Attentaatti ja Bagdadin kutsu. Mutta en sitten vain päässyt sisälle tarinaan, oliko syynä miehen käyttämä kenties kuitenkin jotensakin miehinen näkökulma, oudolta kalskahtava kieli (käännös) vai mikä lie. Kirjan kieli oli jotenkin vanhahtavan kiemuraista ja kimuranttia, kenties kulttuurisesti liian kaukana tästä suorasta suomalaismeiningistä. Ei se vaan maistunut.
Tarina olisi kertonut kahden pariskunnan elämästä talibanien Afganistanissa. Atiq Shaukat toimi kuolemaantuomittujen vartijana ja harmitteli sairasta vaimoaa Musaratia siellä kotona verhon takana sängyllä makaamassa. Muhsin Ramat taas oli varakas kauppias ja hänen vaimonsa Zunaira. Kenties tarina olisi ollut hyväkin, mutta kovin oli outo tuo maailma minun mielelleni. Melkein siitä tuli huonolle tuulelle, naisten sortamisesta ja tyhjänpäiväisistä elämän rajoituksista.
***********
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti