Kuinkas minä nyt täällä ?
Niinpä, miten kummassa tuo aika on vilahtanut ohi !
On ollut vähän taukoa korttipöydässäni. Eikä sen tauon loppumista ihan kokonaan vieläkään voi vannoa. On niin paljon kaikenlaista muutakin mukavaa puuhattavaa. Mutta tässä kuitenkin vastaan houkutukseen eli Kotilaiskan haasteeseen. Suorastaan vaikeaa muistaa, miten esim. linkki rakennettiin, hyvä kun pääsin kirjautumaan sisällekään.
Korteissa tuli olla kantavana ajatuksena oudot satakuntalaiset (?) murresanat. Enkä niitä tosiaan oikein ymmärtänyt, mutta oletin jotain. Korteissa on olevinaan käytössä sanat "ettekäsi", "akkuna" ja "alaskäsi". Ja kuvien keltainen sävy johtuu vain siitä, että kuvasin ne kameralla, enkä osannut sitä sävyä korjata, skanneri on kadonnut.
 |
| Etukäteen ei voi tietää |
 |
| Ikäneidot ikkunassa |
 |
| Luokkayhteiskuntaako |
Tämähän on samalla kierrätysmateriaalin käytön haaste. Kortteihini käytin erilaisia kuvalehtikuvia, vaaditun määrän sanomalehtitekstejä, palasia joulukortista, tuotelappusen osia, kangasta, jätepaloja ostetusta askartelumateriaalista sekä keskimmäisessä kortissa mitä erikoisin on tuo ikkunanpoka. Se on muovilevyn reunat, jossa oli muoviliitoksin levynä rakennusruuveja.
7 kommenttia:
No niin, hyvä että et ihan ole unohtanut kortteilua.Näkyy taito olevan tallessa.
JIPPII! Sain sut innostumaan, hyvä minä.Kiitos osallistumisestasi, ne tosin ei oo mitään satakunnan murretta vaan Salon joka on Varsinais-Suomessa melkeen Turun naapurissa ja mun kotikaupunkini naapurissa joka sekin on V-S:ssa.EN mää senttä mikkä Porilaine saati Raumlane oo HUI!
Korttisi olivat tosi ihanat, tykkään niistä tosi paljon.Ihan nostalginen tunnelma tuossa kahvikuppikortissa, niistähän sinä tykkäät.
Kylläpä olet saanut hienoja kortteja aikaiseksi. Olenkin sinun kuulumisia kaipaillut. Hyvää ja idearikasta vuotta!
Mää lupasin paljastaa kaikki kuukauden aikan julkasemani sanat vast kuukauden viimene päivä et yritä nyy vaa jaksaa vartoot hoppuhousu ;)
Äläs nyt ku just tässä kauhistelin että oon ollu 2 vuotta ilman inspist jossain murheitten laaksos tai mikä mikä maas.Kui ihmine voi semmottis ittes hukata vaan oli se mun miehen sairastumine ja kuolema semmost shollihoitoo ettei sitä kelleen toivo.Ja sit ne saakelin masennust aiheuttavat kolesterooli lääkkeet siihe sit päällisiks. Eks sää muista et tämmönen mä ennenki olin tein korttei hullun taval.Kyl se inspis viel suhunki iskee vartoo vaa
Ihan tässä käy kateeksi, että kuinka olettekaan pulpahtaneet taas pinnalle sieltä missä sitten olittekin, kukin omalla tavallanne. Ehkä minäkin vielä tässä inspidoidun ja lähden käyntiin. Mukavaa kevään odotusta!
Mä olen ekaa kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksikin. Vähän ole kyllä hukassa, että mistä te tossa puhuitte. Oisin iloinen jos tulisit kylään Aurinkokujallekkin.
Lähetä kommentti