Multasormen lukemaa

Kukkapenkkien rapsutuksen ja pensasaitojen leikkauksen välityönä olen lukenut pari kirjaa. 

Tuon Kevätuhrit oikein varasin kirjastosta, jotta sain sen pikaisesti, kun kirjan ylipäänsä olin huomannut ilmestyneen. Kirjailija, nimestään K.K. Alongi huolimatta, on mielestäni ihan suomalainen. Enpä tunne häntä ennestään, lieneekö uusi vai jonkun salanimi. Kirja on trilogian ensimmäinen. Ja vaikka se onkin nuortenkirjaksi luokiteltu, se on myös scifiä. Sitäpä tosi harvoin löytää Suomen kamaralla toteutuneeksi, siis tuota maailmanlopun meininkiä ja sen jälkimaininkeja, mutta tuon kirjan tarina tapahtuu ihan koto-Suomessamme. Ja siis vaikka onkin nuorisokirja, se kyllä menetteli ihan näin vanhankin lukea, ainakin scifi-suuntautuneen vanhan. Tykkäsin, vaikka välillä yksinkertaisen herttainen teksti tuntuikin halvan kioskikirjallisuuden tyyliseltä. Ei se kyllä suuria henkisiä ponnistuksia vaatinut, mutta scifi kuin scifi, se nyt oli tässä se pointti. Ja meinaan lukea jatko-osatkin kunhan ne ilmestyvät.

Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat - olikohan tämä kirja vuoden Finlandia-ehdokkaanakin ? Jotenkin sellainen mielikuva olisi. Kirjan alkuosa oli tosi "hauska", pienen tytön silmin kuvattua tarinaa. Mutta en ihan pysynyt ajatuksessa mukana, kun vastaan tuli useampikin erikseen nimetty jakso. Tämä on taas niitä kirjoja, joita ei pitäisi jättää välillä kesken ja toisaalta niitä, jotka pitäisi saada lukea toistamiseen. No ehkä joskus. Tai enpä tiedä, en nyt ihan niin kiinnostavana kuitenkaan pitänyt, että tuskin tulee kirjastosta toistamiseen etsittyä käsiini.

Scifistä tuli nyt mieleeni kirja, jonka luin jo joskus talvella, mutta täytyy nyt sitä tässä mainostaa. Jos olet ihan scifiintynyt, lue ihmeessä myös tämä: Yksin Marsissa. En muista tekijää, mutta luulisin amerikkalaiseksi. Voi herranen aika, mikä opus. Sopii kenties myös kemiasta tykkääville, oli siinä sen verran puuhastelua eri alkuaineiden kanssa. Mutta mielenkiintoinen oli, vaikka hyvin hyvin erikoinen.