Joulupukin porotokassa käy kuhina, kun valmistaudutaan lahjarekien vetomatkoille. Lumi pöllyää ja porojen hengitys nostaa ilmaan hopeista huurretta. Korvatunturin laella tönöttää "maailman"viitta sinne ja tänne suuntaa antaen. Toivottavasti joulupukki suunnistaa kuitenkin navigaattorin avulla. Vai liekö poroilla automaattiohjaus ympäri maailman.
12.12. Joulupukin porotokka
Tänä vuonna joulupukkiasiaa miettiessäni vasta ymmärsin, miltä pienestä ihmisestä voikaan tuntua tavata ensimmäisiä kertojaan sellainen "kummajainen". Ja sellaisen kaverikin pitäisi vielä heti olla, syliin kiivetä istumaan ja vielä laulaakin moiselle turjakkeelle. Huuuuiii ! Ja tämä tajunta syntyi ihan siitä, kun olen päässyt mummoilemaan ja jollain tapaa pikkuihmisen mielenliikkeitä syvemmin ymmärtämään (oman lapsen lapsuudesta on jo niiiiin kamalan kauan). Enpä siis yhtään ihmettele niitä outoksuvia katseita, joita joulupukkiin kohdistuu enkä sitäkään äidin tai isän selän taakse pyrkimistä joulupukin höpötellessä. Kummallisia veikkoja ovat joulupukit ! Kyllä ! Aion siis puolustaa mummonkultaani joulupukin liialliselta tuttavallisuudelta.
2 kommenttia:
Aina vaan hemmottelet mua sinisellä ja nyt vielä lumellakin, ihana kortti, kiitos kun oosallistuit
Se eka kommenttisi hukku tänne mun toiseen blogiini
Lähetä kommentti