Pikkukylän juoruja ja arvailuja

Simonetta Agnello Hornbyn kirja MANTELINPOIMIJA 

teki minuun vaikutuksen - monellakin tavalla. 

Kirjastossa tuo nimi oli niin houkutteleva taustekstinsä ohessa, että toisella kohtaamiskerralla sen jo poimin luettavakseni, siis vasta toisella. 

Kannessa kaunis nainen, nimi mantelinpoimija ja kun vielä luvattiin, että hänen jo kuoltuaan koko sisilialainen pikkukylä rävähtää pohtimaan, mikä ja kuka tuo nainen oikein oli ja mistä oli peräisin hänen varakkuutensa, miten mafiosot häneen liittyvät jne, niin johan tuossa suomalaisenkin lukijan uteliaisuus herää. 

Olisi kyllä pitänyt heti alkusivuilta asti kirjata henkilöiden nimet paperille, 

jotta sukulaisuusssuhteet tai muu yhteys olisi pysynyt koko ajan kirkkaana mielessäni. 

Ovat kyllä sen verran vaikeita nuo italialaiset nimet, ettei niitä tahtonut millään muistaa,

 kuka oli kenenkin portinvartijan vaimo tai vaimon serkku.

No, puoli kirjaa eli parisataa sivua seurattiin ensin kyläläisten juoruilua ja pohdiskelua naisen taustoista, mutta sitten alkoi tapahtua ja salaisuuksia rupesi paljastumaan myös lukijalle. Loput sata sivua olivatkin sitten niin niin niin mielenkiintoista ja kiehtovan monimutkaista tarinaa, että ei voi kirjasta muuta sanoa kuin että loistava, lähes täydellinen. Tekisi mieli lukea heti uudelleen ne nimet kirjaten ja uudelleen pohdiskellen, mitä naisen eläessä kukakin oli tehnyt ja mihin ne teot sitten johtivatkaan.

Kirjan tarina on 60-luvulta, eikä samanlaisia mantelinpoimijanaisia, 

mennularoja, enää edes ole. Itse kirja on ilmestynyt 2006 ja merkillisesti omistettu British Airwaysille. Sekin selviää, joten lue kirja loppuun, niin tiedät miksi.