Eläkeläisenä on mukava kelliä ja lölliä - ajasta ei ole kellekään tilivelvollinen.
Mutta mihin se päivä ja viikko oikein kuluu ?
Hyvin tuntuu kuluvankin, kun harvemmin joutuu miettimään,
että mitähän sitä tekisi, miten itseään viihdyttäisi.
Torstai on minulle usein tohinapäivä eli siivouspäivä.
En niin siivouksesta ilahdu, mutta sen jälkeen on mukavaa,
kun tietää siivotun ja näyttääkin siltä.
Tänään siis
* heräilin siinä puoli kahdeksan ja luin aamuteepöydässä sanomalehteä tunnin verran
* hetkisen mietin ja miihailin eli suunnittelin ja käyskentelin
* siivosin huushollin ja sen kun viikottain tekee, siinä ei kauaa nokka tohise ja kun vielä useista matoistakin olen helppouden vuoksi luopunut, niin mikrokuidulla vetäisee paljaat lattiat ihan suit-sait
* kävin kaupassa (Lidl) loppuviikon ruokaostoksilla, jonne mies lähetti minut vartavasten yksin, jotta joutuisin harjoittelemaan auton automaattisia juttuja (!!!)
* söin miehen laittamaa ruokaa ja istuin hetken lukemassa (Sininen huvila)
* päätin leipoa Pirkan ohjelehden ohjeella puolukka-mantelipiirakan (sitä varten piipahdin kauppareissulla myös alkossa, minipullo mantelilikööriä 2,50 €)
* Sininen huvila jatkui
* keitin kaffet ja toki myös ne join
* harkitsen pikkuruisen kävelylenkin tekemistä - ihan vain pikkuruisen
* mitähän tästä vielä puuhaisi, ilta(päivä) on vasta aluillaan
Tuosta leipomuksesta: eipä se nyt kovin kummoisen makuinen ollut mantelijauheesta, mantelilikööristä ja kookoshiutaleista huolimatta. No, kyllä se kaffen kyytipoikana hyvin kelpaa. Uunipellillinen sitä tuli Pirkan ohjeella. Useimmiten olen huomannut, että kauppojen ohjeissa on tuhatta ja sataa ainetta hippusellinen ja hurjan isoja annoksia tavaraa. Niin totesin nytkin, että 100 g:n sijasta mantelijauhetta olisi riittänyt puolet samoin kuin puolukoitakin ja kookoshiutaleiden sekä liköörin maku hukkui huomaamattomaksi.
Mutta oli siinä lehtisessä toinenkin puolukka-pikapullan ohje, jota haluan vielä kokeilla. Ainakin näytti ihanalta kinuski-sokerikoristeineen.
PS. eilenkin "siivosin": pyyhin ikkunoiden väleistä kellistyneet öttiäiset, kärpäset ja leppäkertut. Olen vanhetessani järkevöitynyt niin, ettei ikkunoita tarvitse pestä (ainakaan väleistä) joka vuosi. Ulkopuolelta niitä voi sutia vaikka useamman kerran kesässä, siinä kun ei sottaa lattiaa eikä tarvitse siirrellä kukkia ikkunoilta.
3 kommenttia:
Ihanalta ja leppoiselta kuulostaa päiväsi. Minun pitäisi jaksaa vielä melkein kolme vuotta töissä.
Sinä täällä piirakoista puhut, niin, että alkaa itsekin tehdä mieli jotain makeaa, vaan kun ei taida tehdä terveydelle hyvää.
Juu, Enkuli, kyllä tätä kannattaa siellä pakerrellessa odotella ja vaikka suunnitellakin. Aino, kyllä joskus voinee jotain hyvää nauttia ja ainahan voi ohjeen sokerin määrää vähentää :) . Mutta hyvä jos jaksat olla "tiukkana".
Lähetä kommentti