Pitsiä ja tarinoita

Siinäpä ne isoimmat ajanvietteet viime päiviltä, pitsiä ja tarinoita. 

Olen ihan hurmaantunut pitsivirkkaukseen (vilkaistaksesi peruuta yhden julkaisukerran yli tai nappaa tuosta linkistä). Vuoronperään tartun koukkuun ja lankaan ja välillä taas kirjoihin. Ahnehdin suorastaan kirjastosta lukemista itselleni. Yleensä otan kirjan ihan joka paikkaan mukaani, kas, eipä yllätä odotellessakaan ikävyys, kun ajanviete löytyy laukusta. 

Nyt olen onnistunut noukkimaan pari ikivanhaa klassikkoa kirjaston ilmaishyllystä mukaani. Luulen, että luettuani ne palautan samaan ilmaiskiertohyllyyn. Pitkään olen molempien lukemista "haikaillut" ja kun ne nyt kohdalle osuivat, olin tosi iloinen löydöstä. Siispä nuo Sinuhet ja Kuin surmaisi satakielen.

Odottelen kuitenkin jotain todella mieluisaa, kuten olivat esim. 

Paul Austerin ja Joel Dickerin kirjat.

Huomasin täällä eräässä blogissa hienot nahkaiset kirjankannet ja eikös vaan päähäni pälkähtänyt, että minullahan on samanlaiset, joten eikun esiin kaivamaan ja sieltähän ne löytyivät. Olisipa mukava tietää, mitä nuo kohokuviot kannessa merkitsevät, vähän kuin maakuntien tai kuntien vaakunoita olisivat. Vanhat nuo kannet ovat, ainakin yli 50 v. 

Niin, ja ulkona on nyt ihanan raikkaanvilpoisaa, pari pykälää alle 20, ihanaa, eipä pukkaa hikitippaa otsalle.