Tänään oli jotenkin joutopäivä.
Ehkä siksi, että päivän alkuun olin varannut erikoislääkäriajan.
Sellaiselle joiden palveluita ei kaupungin terveyskeskuksesta saane,
en ole ainakaan koskaan kuullut.
Kuten tapoihini kuuluu, panttasin käyntiä vuoden, parikin, kunnes aika oli kypsä,
samoin kuin hermoni asian suhteen.
Maltaita se maksoi, siis ihan "sikana", sanoisin,
mutta olipa niin hyvä ja avoimesti tarinoiva lääkäri,
että on sanottava että kyllä vaan kannatti maltaita kukkarostaan kaivella.
Ja hermojakin helpotti, kuten jokainen varmaan tiedätte omaltakin kohdaltanne.
Vuodet tuovat pöhköjä vaivoja, ei sille mitään mahda,
joten niitä sitten tässä hoitelemaan, ihan omassa rauhassani.
Ja joutopäivä jatkui; pyykinpesuaikakin ehti siinä mennä,
koska haluan pyykit vielä ulos kuivumaan, ei kannata konetta käynnistää enää puolilta päivin. Aamutuimaan kun koneen pyöräyttää, niin ehtivät vielä jotenkuten ulkona melko kuivaksi, kun aurinkoisen ja tuulisen päivän jaksaa odotella tätä hommaa varten.
Olen niin kypsynyt sähköfirmojen SIIRTOmaksuihin,
että koetan ihan urakalla vähentää sitä siirtoa.
Siksi ulkokuivausta niin pitkään kuin säät sallivat. Ja tietsikka kiinni käytön väliajoiksi, valot pois, kun huoneesta poistun, vielä pitäisi hyödyntää takan jälkilämpö ruuanlaitossa.
No sentään jotain tänäänkin tein: leikkelin pihalla yhden koristeheinätuppaan, isohkon sellaisen ja raivasin varastossa kaikki varastoitavat ruukut, penkit, grillit, lapsenlapsen pulkat, pihatyökalut yms. sotilaalliseen ojennukseen.
Neljää kirjaakin olen yhtämatkaa lueskellut, vaan mikään niistä ei nyt oikein nappaa. Outoa !
Odotin, että Paul Austerin tuhannen sivun romaani 4321 olisi ollut mieleeni,
mutta on jotenkin vaikeaselkoinen. Vedenpaisumus (Philip Pullman) taitaa olla liian fantasiaa ja liian nuorille, kevyenkevyttä kuvitelmaa ainakin 100 ensisivua. Viimeiset villitykset, on melkoinen tulevaisuudenkuvaus kenen tahansa vanhuutta hipovan kohdalle, tosin melkoisen totisella tyylillä hassuista asioista kirjoitettu, minua ei ainakaan naurata. Pienen pieni maa, hmmmh, ei mitään mielikuvaa .......
Mutta kahlaan nyt niitä kuitenkin vielä jonkin aikaa.
Mitähän sitä huomenna ?
PS. ATC-korttien teko kangastelee jossain sielun syövereissä. Niin kovasti haluttaisi tehdä, mutta jokin siinäkin nyt mättää, ei vaan nyt kolahda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti