En voi tunnustautua talven immeiseksi, enemmänkin vihamieliseksi sellaiseksi kaikkea talveen liittyvää kohtaan. Onhan se nyt vallan tavatonta ja luonnotonta, että kaikki peittyy valkoiseen höttöön ja ilma käy elinkelvottomaksi lämpötilan laskiessa hirmu-lukemiin. Mutta kun oikein positiivisesti koettaa suhtautua, ei vuodesta ole tätä kärvistelyä kuin tammi-helmikuu. Ei sitä muuten tällainen talventörröttäjä jaksaisi järjissään pysyäkään. Talvi, se on sitä totisinta kamaluutta.
Pihahöperyys ja viherpeukalous auttavat asiaa paljon, vaikkei uskoisi viherpiiperryksen ja talven mitenkään sopivan yhteen. Mutta kas näin:
* syyskuuhan on vielä ihan kukkeaa aikaa, pidetään katoavaisesti kiinni kynsin hampain ja haravoin
* lokakuussa siistitään piha valkoisen hötön varalta, imetään itseen kaikki luonnon värikkyys kumoamaan talven valkoisuutta ja pidetään lehtiharavan varresta kiinnipitäessäkin peukut pystyasennossa, että tulisi nyt pitkä syksy
*marraskuussa pelätään pahinta, mutta poltellaan kynttilöitä ja askarrellaan puuvartisten parissa, niille jutellaan ja suunnitellaan pihalla pitkään seisoskellen tulevan kevään muutostöitä
*joulukuu on lyhyt ja sisällä isotöinen, edelleen kannattaa kulkea peukut pystyssä ja tanssia takaperoisia sadetansseja lumisten pilvien poispyyhkimiseksi
*huoh, pahin taitaa olla voitettu, jollei nyt jo ole metriä lunta, onneksi joulu saa hetkeksi unohtamaan kaiken muun
*tammikuusta ja helmikuusta ei kannata mitään edes mainita, ne on yleensä aina menetetty - niin paitsi yhtenä menneenä vuotena noin 5 vuotta sitten - vasta 13.1. satoi lumet, sitä ennen sipulikasveja pukkasi jo maasta ylös ja niiden puolesta piti pelätä pakkasia, sitä melkein jo toivoi sitä valkoista höttöä niiden lämmikkeeksi, pöh !
*maaliskuussa tulee aurinko ja jokunen titityy soi aamuisin latvuksissa, mikä ihana operetti ! vain yksi pieni tityy, sekin riittää
*maaliskuussa on ihanan likaiset penkat, jiiihhuuu, se kakka-höttö alkaa kutistua, jiihuuuuu
*puroja voi vetää raahustaa kumpparinkärjellä kuin pikkulikkana, nopeuttaa kesäntuloa ja sohjoa on pakko lapioida suliin kohtiin sulamaan vieläkin nopeammin - ähäkutti
*huhtikuu, oooooh, ihana märän, hiukan mädänneenkin maan ja mullan tuoksu pelmahtaa nenään pälvipaikoilta ja metsän aukoissa on suorastaan herkullinen lämpimän havuinen haisu
*no eihän siinä toukokuussa ole enää mitään ihmettä, kaikki on taas voitettu, kukkaa pukkaa ja rati-riti-ralla on kuollut, iloitkaamme !
*kesäkuussa iskee pelko per.....ksiin.... kohta se on taas ohi
jne. jne.
Mutta siis tässä tammikuun atc-korttini, Kotilaiskan antaman Viljo Kojon runoon. Mukana vaaditut T-alkuinen jokin juttu ja kuvioleikkurin reikäpaperi ylälaidassa. Pohjakuva on Savon Sanomista, heppamerkki joulukortista sellainen kannatustarra, lumisade itsetehtyä.
(varattu)
4 kommenttia:
Hurmaavan kortin olet "vihamiehestäsi" tehnyt.Me ollaan ihan toistemme vastakohdat Voisin tehdä samanlaisen tarinan muuntaen vihaamani kuukaudet kesä-heinäkuuksi ja paljastaa itsessäni piilev'n helteen vihaajan, minusta miikään ei ole kamalampaa kun tappavan kuuma helle joka vie kaiken energian niin ettei jaksa kuin maata raatona varjossa hyttysten pisteltävänä.Ja tää on yhtä totta kun sun talven inhos.Tosin en minäkään ihan intohimoisesti talvea rakasta, mun lempi vuoden ajat on kevät ja syksy, muut sais vaik poistaa kalenterista.
Kiitos osallistumisestasi ja onnea arvontaan!
Kauniin värinen kortti, hieno talven tuntu.
taitaa funchis sun aika mennä ihan taistellessa lunta vastaan:)) niin kesät kuin talvetkin:))) nooo, kyllä minäkin olen kevät ja syksy ihmisiä, ei sen puoleen! mutta kauniin kortin olet kammostasi huolimatta tehnyt!!
Kauniit värit ja hienot harsot piste iin päälle
Lähetä kommentti