Kotilaiskan roskisblogin haaste sisältää syksyisen runon. Onhan siinä tuulta ja tuiverrusta, vinkkaa pohjoista talventuloa ja myllerrystä. Siitäpä kortti tehtäköön.
No.....minun kortistani se tuuli ja tuiverrus puuttuu, kuten myös talventulo ja myllerrys. Mutta minä näen siinä kyllä kovasti syksyä, ehkä enemmänkin henkistä, mennyttä, hylkäystä, unohduksiin vaipumista. Ja kuitenkin myös sen, että vain vahvimmat rohkenevat jäädä, eivät lennä pois. Toisaalta kortissani on syyslämmintä, kotiin käpertymisen lämpöä, tuikkutulia, kaneliomenain makua. Luonnossa piilossa uuden kevään siemenkin. Liekö korttini syksyinen muiden silmin, enpä tiedä. Tällä kuitenkin osallistun haasteeseen. Minusta tuo kantensa kadottanut, heinikkoon unohdettu kuparipannu on todella raasu-ressukan näköinen. Sillä ainakin on elämänsä syys.
"Se katosi omenapuun juurelle"
7 kommenttia:
Wau miten upea taideteos.
Tuo ajan patinoima kahvipannu on kaunis kapine. Ja omenista saisi maukkaan piirakan, kun jaksaisi alkaa väsäillä.
On niitä tuulettomiakin syyspäiviä. Kauniisti sommiteltu kortti täynnä ajankohtaista tunnelmaa.
Hienotunnelmainen kortti, tarina lisää tunnelmaa.
Piti vielä lisäämäni, että teenpä hyvinkin kortin laittamistasi matskuista!Kiitos, että muistit minut.
NAM! Ompa makoisa kortti ja täöynnä lämmintä syystunnelmaa mausteena ripaus kirpeää kuulautta. Hurmaava kortti. Kiitos osallistumisestasi ja onnea arvontaan!
Hienonhienot värisävyt ja tunnelmaa! Kiitos kirjeestä yllätyksineen, käyhän kurkkaamassa mitä sain aikaan materiaaleistasi! Olen matkoilla, palaan asiaan! P.S.Linkitin Kotilaiskalle atc-haastekorttini.
Lähetä kommentti