Neil Gaimanin romaani Hautausmaan poika on viimeisin loppuunlukemani romaani. Aika erikoinen. Vaikea päättää, oliko se lopultakin rikosromaani, pojan kasvutarina vaiko ystävällismielinen haamujengin tarina. Vähän sitä kaikkea. Pojan perhe surmattiin hänen ollessaan vuoden ikäinen ja poika itse pääsi ikäänkuin vahingossa livistämään surmaajan kynsistä. Kuollut äiti aneli hautausmaan haamuja kasvattamaan poikansa ja huolehtimaan hänestä. Ja kylläpä hautausmaalla asuikin paljon ja mielenkiintoista väkeä, aina vuosisatojen takaisista merkkihenkilöistä tavan taatelintallaajiin. Ja kasvattivathan he pojan. Siinä ohessa koettiin seikkailu jos toinenkin pojan varttuessa. Hauskinta kirjassa oli se, että hautausmaan kuolleet hahmot olivat hyvin jokapäiväisesti kuvattuja eikä siinä ollut sen kummempaa kummittelun tai muun turhan haahuilun makua, "elelivätpä" vain, kukin tyylillään hautaholveissaan ja vähän niiden ulkopuolellakin. Tai no, eiväthän he mitään elelleet, kuolleita kun jo olivat. Mutta suhtautuminen heihin oli hyvin mukavan mutkatonta. Erikoinen oli kirja, mutta täytytynee tutkia muitakin Neil Gaimanin kirjoja.
Ja seuraavana kourassani kuumenee Suzanne Collinsin Ylismaan Gregor, nuortenkirja, ja kaukana tästä elämästä ja todellisuudesta. Eli mitä vaan voi jälleen sattua ja tapahtua.....paitsi, että huomenna on taas mentävä ihan siihen tuikitavalliseen turruttavaan työhön.
1 kommentti:
Kiitos kivasta kommentista blogissani,tuli iloinen mieli.
Mielenkiintoista luettavaa sinulla.
Lähetä kommentti