Sitä se talvi on valkoista tulee vain lisää valkoisen päälle. Tai sitten välillä koko maailma on surkean synkeän harmaa, tai suorastaan mustan pimeä. Kuten joku on aiemminkin todennut, parasta talvessa on se kun se loppuu. Mutta tässä kuitenkin haastevastauskortti Kotilaiskan roskisblogin joulukuun haasteeseen.
Kotilaiskan sivuilla joulukuun runossa yksinäinen mänty talvimaisemassa, kuin Halosen taulussa, luulen. Minun mäntyni seisoo valkeassa lumituiskuisessa maisemassa korkeiden hankien keskellä. Sentään jotain valonpilkahdusta taivaasta loistaa, sen verran, että lumi hiukan kimaltelee toistaen taivaan avaruuden sinisyyttä jääkiteissä. Taivas on vetäytymässä harmaaseen pilveen, tulossa on lisää valkeaa lunta männyn latvuksiin.
.jpg)
Eilisen illan puuhasteluun kuului askartelupöydän siistintää (lopullistako?). Heitin valtavan määrän pois talteen leikkaamistani lehtikuvista ja kaikenlaisesta silpusta. Sitähän tulee koko ajan lisää kuitenkin. Näköjään, kun jotain pientä askarteleekin, niin se innostus edelleen löytyy sormenpäistä. Mutta aika ja joulupuuhat, aina on jotain muuta....ja aina on iso pino kirjoja.
3 kommenttia:
No mutta nyt on askartelumasennus iskenyt sinnepäin. Ei sillä, että täälläkään kovin korkealla liidellään, mutta vielä on kaikki paikallaan. Ajattele, jo kahden viikon päästä päivä alkaa pitentyä!
IHANAN UPEE TALVIMAISEMA, MEKIN SAATIIN LOPULTA TÄNNE VALKOINEN LUMIPEITE JA KUURAA PUIHIN. KIITOS OSALLISTUMISESTA JA ONNEA ARVONTAAN!
Kortti kuvaa hyvin runon tunnelmaa.
Lähetä kommentti