Matkalla mestariksi 4

Sheferijm-blogi haastoi koko vuoden 2014 ajan lukukautta elävät, kirjakoukussa olevat immeiset osallistumaan "ammattinimikkeen" tavoitteluun kertomalla tämän vuoden aikana lukemiensa kirjojen ammateista. Eli MiMiTuI mikä minusta tulee isona. 

Tässä haasteessa meriittiä kartutetaan oppipojasta mestariksi riippuen siitä,
kuinka monta kirjaa tai ammattia vuoden loppuun mennessä saa kerättyä.

Oppipoika - 3 kirjaa,  Kisälli - 10 kirjaa ja  Mestari - 20 kirjaa.

Ammattinimikettä alan tavoitella, kisällin arvon aion saavuttaa,
vaikka hiukan tuo mestarinkin arvonimi haaveissani siintää.

Kirja nro 4: Raittila Hannu; Terminaali

Ammatti nro 4: lentokenttävirkailija 

 Kirja ilmestyi 2013 ja siinä on 450 sivua. 

Taisipa olla Finlandia-ehdokkaanakin, mutta Runeberg-palkinto sitten tärppäsi.

Erikoinen kirja, mutta lopulta oikein hyvä. Hiukan oli aluksi vaikeaa saada henkilöistä selvää, koota tarinaa eri vuosien kirjoituksista ja eri henkilöiden näkemyksistä yhteen. Jossain vaiheessa tuntui kuin olisi lukenut tutkimustuloksia, jossain vaiheessa kuin olisi ollut kuulemassa akateemisten tutkimusseurojen (eri alojen) luentoja ja jossain vaiheessa taas kuulosteli pikkulikkojen keskusteluja. No, kirjahan sisältääkin ihan oikeasti lainauksia Hgin yo:n  tutkimusraportista "Hengaajien historia - tyttöjen alakulttuuri Hki-Vantaan lentoasemalla". Sinänsä kovin mielenkiintoinen juttu ja ainakin minulle ihan uutta tietoa tyttösten puuhailuista. 

Jospa sitten katsausta ammatteihin, tuon haasteen tiimoilta. Koetan olla paljastamatta liikaa, jotta muillekin lukijoille jäisi hiukan päänvaivaa eikä kaikki selviäisi heti alkuunsa.

Aluksi päähenkilöä oli vaikea päättää, mutta lentokenttätyöntekijäksi tai -virkailijaksi lopulta päättelin. Hän tosin hengailee kentältä toiselle ympäri maailmaa, tekee töitä, kun rahaa tarvitsee eikä tunnu asettuvan minnekään pysyvästi. Usko itseensä on todella kohdillaan ! Oikeastaan hän ei pysähdy sen vertaa, että lukija saisi hänestä minkäänlaista konkreettista otetta. Hän vain huitelee maailmalla ja häneen tutustutaan pääosin muiden silmin. Hänen ammatistaan ei kirjassa taideta kertoa niinkään laveasti kuin hänen elämäänsä erittäin löyhästi liittyvien henkilöiden ammateista, jotka kaikki kiertyvät suunnasta tai toisesta lentokenttään. Olisin hyvin mielelläni nimennyt päähenkilöksi erään toisen, jonka elämä läpikäytiin monelta kantilta nuoresta nykyhetkeen ja jonka "seikkailemista" ja sieluntuntoja kuvattiin enemmän kuin varsinaisen päähenkilön elämää.

Tekisi mieli kertoa päähenkilöiden väliset suhteet, mutta olkoon, koska nekin selviävät lukiessa vasta pikkuhiljaa -  lukijan ahaa-elämyksinä. Mutta nimillä eteenpäin....

Pirjo, sonkajärveläisen pienviljelijän tytär, on entinen toimittaja, nykyisin draamatuottaja, joka työnsäkin vuoksi joutuu paljon matkustelemaan, joten lentoterminaalit ovat tuttuja.

Johan, hiittisläisen kalastajan poika, on Rajavartiolaitoksen komentaja, kommodori, ja pyörii työnsä vuoksi niin lentokentillä kuin vesialueillakin. 

Sara, sekakäyttäjä-äidin tytär, työskentelee Hgin lentokentän tiedotusorganisaatiossa sen mediapalveluissa. Sara tykkäsi jo pikkulikkana kirjoitella, raportoida. Vaan Saralla on toinenkin persoona kuten on päähenkilölläkin.

Markku on .... tjaah, mikähän se oikea termi olisi, lintubiologi, lintutieteilijä, biologi.

Tämä kirja piti lukaista parissa päivässä, tulipa siis istuttua nokka kirjassa kiinni lähes viikonlopun yli. Tylsinä kohtina koin vain Syyrian sotajutut, Länsirannat sun muut maailmanpolitiikkaa sivuavat kappaleet ja niitä lukiessa joutui miettimään, miten ihmeessä tämä porukka niihin asioihin liittyy, vai liittyykö. Ja metka juttu minusta myös oli, että yksi päähenkilöistä kuoli jo kirjan puolivälissä, mutta sen taisi tietää vain lukija. Ei sitä kerrottu koko tarinan porukalle, joten tarina jatkui.

Lukekaa tämä ja jaksakaa lukea loppuun asti !