Kukkaiskatselmus 2

Kesä pihalla ja kukkapenkeissä etenee sateen ja polttavan auringonpaisteen vaihdellessa.

Aurinko kannustaa kukkia kukoistamaan, jollei ihan näännytä kuumalla kuivuudellaan. Sade taas uhoaa kukkia luovuttamaan ja kaatumaan pitkin pituuttaan. Eipä ole kertaakaan tänä kesänä penkkikukkia tarvinnut kastella.

Inkalilja / prinsessalilja / ahlströmeria  - tämä viettää ruukussaan talvet pohjakerroksen viileässä pimeydessä melko kuiviltaan ja kesät täydessä paisteessa runsaasti vettä nauttien. Muuten helppo kaveri, mutta tuppaa nostamaan itsensä multineen ruukustaan ylös, niin että haperoita juuristoja on pakko välillä jakaa uusiin ruukkuihin. Sen jälkeen hän murjottaa aikansa. Saatu ystävältä vuosia sitten.

Tämä on minulle se suuren odotuksen kohde. Muutama rohkelikko siinä jo auvautui, vaan vielä paisutellaan ensin. Tuleva oranssi loiste näkyy kadulle asti - jos joku huomaa vilkuilla. Ja tämä ihana pläntti lähti suurenemaan pienen pienistä sipuleista, jotka sain roskiin menossa olleina, toiselta naapuriltani, mistään ei kannata kieltäytyä.

Isosiskot kukoistavat jo pitkien varsiensa päässä. Ruskoliljaa lienevät nämä kaikki, vaikka toisistaan jotkut poikkeavatkin, osa on vanhempaa kantaa, purkutalon pihasta haalittua ja osa naapureiden kukkapenkkien itusilmuista kasvaneita.

Ruusun nimeä ei tiedossa, pensas on hän ja saatu puutarhanetin vaihdossa.

Harjaneilikka menee ja tulee mielensä mukaan, luulin jo kadonneen, vaan sieltä se pienikin taas ponnisti. Tykkään erityisesti, ovat lapsuuteni äidin kukkapenkin kukkia.

Ex-naapurin rouvalta saatuja varjoliljoja. Puuttuukohan näiltä maasta lannoitetta, pitänee muistaa ensi keväänä heitä enemmän.

Tämän jalokallioisen (?) olen aikaa sitten kitkenyt kuoliaaksi, vaan tuli sitten vielä kummittelemaan ja noin hyvissä voimissa, nätti kummitus. Luulen vuosia sitten saaneeni pohjanmaalaiselta kukkaisystävältä.

Tämä verikurjenpolvi ei sitten tykkää yhtään sateesta, vaan painautuu aina maata vasten. Tämän alkutaimi on ryöstetty lähitalojen pihasta, hyvillä mielin.

Ukon tulikukkia ilmestyy milloin mihinkin, ovat minun pituisiani, mutta harmi vaan, kun kukinnossa kerrallaan vain muutama kukka auki.

Tämä nauhus on näköjään päässyt suosikkipaikalleen, vain aamuauringon paistatteluun ja muuten melko muhevaan ja päiväksi kaiteen suojaan, rehevämpi kuin konsanaan.

Itsenäinen ja omatoiminen on hän ! Keltasauramo kylväytyy näin hyvin saadessaan sen tehdä ja loistaa läpi kesän (?) kuin paraskin aurinko. Kestää pitkään myös maljakossa. Näitä ihanuuksia kasvoi ihan vaan tienpenkalla, josta heitä kerran mukaani koppasin.