Heinäkuun puoliväli ylitetty ja tilanne tämä:
Matala itämainen liljaryhmä on jo puolillaan kukkia, puolet vielä nupuilla.
Tästä tykkään ja erityisesti siksi, kun pelastin pikkuruiset sivusipulit,
tuntuu, että nyt kukat siitä minua kiittävät joka kesä.
Seinänvieressä ikivanha suomalainen köynnösruusu Pohjantähti. Sen koetan pitää matalana, enkä anna köynnöstyä pitkin seiniä, mutta sitkeästi se vaan kukkii vuosi vuodelta. Edessään sillä on ikivanhaa kantaa olevaa ruskoliljaa, jossa kukkia avautuu joka päivä uusia vanhojen lakastuessa pois. Tämäkin lilja on iso, korkea ja näyttävä, mutta paljon oikukkaampi kuin tuo edellä oleva.
Keskellä kultahelokki aloittelee kukintaansa ja reunoilla ihan itse tuohon asettuneet harjaneilikat. Ne kun tuppaavat vaeltelemaan pitkin penkkiä ja ilmestyvät milloin mistäkin, vaikka jo luulen sen kadonneen pois.
Tämä balleriina tuppaa jäämän isompiensa, syysleimun varsien, peittoon. Jokin kurjenpolvi, mahdollisesti tuoksu- sellainen, lehdet ovat todella pahanhajuiset niitä koskiessa, mutta kukkiin kauniin vaaleanpunaisena.
Isotähtiputki on korkeaksi kasvava ja mieluusti röyhistelevä ja levittäytyvä puska, tummempaakin kukkaa tuossa puskassa on, mutta vähemmän. Kuivakukkana oivallinen.
Tätä katsoessani mieleeni tulee väkisinkin "anna pusu". Kohta avautuu pionin kukkia.
Reunuspäivänkakkara on sitkeä, vaikka taitaa olla vain 1-vuotinen, siinä se samoilla seutuvilla joka vuosi kukoistaa ja lehdistönsä on hauskasti aivan erilainen vihreä kuin muilla kukilla, tuollainen retro 70-luvun räikeän sävyinen.
1 kommentti:
Uskomattoman kauniit liljat ja muut kukkaset. Meillä sade pieksää kaiken. Juhannusruusu kukkii nyt ja osa kukista on vielä nuppuina. Kurtturuusussakin on aivan pienet nuput. Jännittää, kukkiiko tänä kesänä ollenkaan.
Lähetä kommentti