Täyttymys

Aijai, että iloitsen tästä näystä yhden kukkapenkkini päädyssä:

Haikein mielin aloitin tänään siivoilla kukkineita kukkavarsia jo pois, keltapäivänliljasta, akileijoista, kurjenmiekoista ja sieltä täältä jostain muustakin. Onneksi moni on vielä kukkimattakin.

Laitetaanpas tänään vielä noita ruukkuistutuksia näkyville. Tässä ei kaikki ja mieli tekisi lisääkin, mutta kesä on jo turhan pitkällä sitä ajatellen ja onhan niissä aikamoinen kastelukin. Eivät nuo tavallista kummempia lajeja ole, mutta mukavasti talon edustaa somistavat. Aurinkoisen puolen ruukussa valkoinen pelakuu rehottaa, varjoisampi ruukku saa tyytyä pitämän kitukasvuisempaa. Tykkään noista lobelioista tuossa vaiheessa, ennen kuin päättävät ylirasittua kesän kukoistuksestaan ja kuivahtaa pois. Ovat kuitenkin aika arvaamattomia pienenkin kuivahtamisen takia.

Rappuamppelissa on tänä kesänä yhtä ja toista, valmiina ostettu amppeli. Ja eikös vaan pikkuisen kuivahtanut kerran ja heti ottivat nokkiinsa, erityisesti tuo rautayrtti pisti minut noukkimaan 50 kuivahtanutta kukkaterttua pois, mutta kyllä se siitä taas.

Alla olevan häkin ostin kirppikseltä ja voi että tykkäänkin. Kukat eivät nyt ole ihan sitä, mitä siihen sielunisilmin näin, mutta valikoima oli jo mitä oli. Tuossa syysastereita, toivottavasti jaksavat kukoistaa sinne syksyyn asti. Sateelta tuota varjelen, runko kun on puuta ja meinaan vielä syksyn mittaan käyttää sitä yhdellä jos toisellakin tapaa.

Pari tällaista neilikkaruukkuakin laitoin toiselle puolelle taloa. Ihanasti ovat kukkineet ja koko ajan tulee uusia nuppuja vähän pidempiin varsiin. Tämä tykkää auringosta vaikka koko päivän ajan. Näitä olen saanut maahanistutettuina menemään parinkin talven yli. Pitäisiköhän ensi talvena koettaa pitää ruukuissaan kellarissa, josko onnistuisi sitenkin.

Vähäisin, vaan ei huomaamattomin maassa kasvavista, itsekylväytyvistä on tämä keltamaksaruoho, vai oliko se katkeramaksaruoho. Luonnossakin kasvava. Leviää kuivimpiin paikkoihin ihan käskemättä.