Kaipa sekin aika vielä koittaa, kun nuoret toteavat, että mummolla on aina ollut ne oranssipäiset sakset, joista mummo ei millään halua luopua. Tai kun nuoret eivät ole koskaan nähneet tai kokeneet maanteillä ja kaduilla ruuhkaa, eivät edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Taloyhtiön pihassa on vain yksi auto, sekin hylätty ja rikottu. Ja kerrostalojen kellareista pääsee kaupungin alla risteileviin maan alaisiin käytäviin, joita on kilometritolkulla. Kun kaikissa huoneistoissa (tai taloissa) on biokäymälät, jotka keväisin tyhjennetään yhteispeltoon. Pelto muokataan ja kylvetään siihen kasvamaan syötävää seuraavaksi talveksi. Ilmojen halki ei käy enää lentäjän tie, vaan tarkailuvarpusten, mekaanisten pikkulintujen, jotka kuvaavat kaiken, mikä jotakuta voisi vähänkin kiinnostaa. Isoveli valvoo -tyyliin. Ja silloin mummon nuoruudessa kaikkien vinksallaan olevat hampaat oiottiin joillakin merkillisillä raudoilla ja kiskoilla. Ihmiset saattoivat matkustella eri maissa, asua hotelleissa ja elämä vaikutti olleen kovin helppoa ja mutkatonta.
Sain "valmiiksi" lukusessiossani kirjan nimeltä North End - kaiken peittävä tulva. Kirja on kakkososa trilogiasta, ja se ensimmäisen nimi on Niskaan putoava taivas, ja kolmas osa ilmestyy ensi kesänä. Olisi varmaan todella mieluisa kirjasarja nuorille, mutta lukihan tuon vanhempikin mukisematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti