Matkalla mestariksi 16

Sheferijm-blogissa on lukuhaaste. Tavoitellaan oppipojan, kisällin ja mestarin lukija-arvoja. Mestariksi pääsee lukemalla 20 kirjaa tämän vuoden aikana. Tässä jälleen pari lukemaani. Ai niin, ja ammattien kautta piti näitä kirjoja esitellä, eli mikä minusta isona tulee -ajatuksella.

Kallio Katja: Syntikirja, 2010, sivuja 303
ammatti: lentoemäntä ja muutama muu

Lienee perinteistä, että kirjassa esitellään kolmen sukupolven naiset - näin olen kuullut useissakin kirjoissa tapahtuneen. Niin tässäkin. Nimi Syntikirja vaikutti mielenkiintoiselta ja odotin tietenkin sitä syntilistaa, muttei se nyt ihan sellaisenaan kirjasta ilmi käynyt, vaikka yksi päähenkilöistä syntikirjaa pitikin, muttei sitä kyllä paljastettu, millaisia syntejä sinne pääosin kirjattiin. Pääajatuksena kirjassa kuitenkin oli sen omin sanoin: "Ei kenenkään rakkauselämä kestä päivänvaloa."

Vanhimmasta nuorimpaan päähenkilöt - ne naiset - olivat: 61-vuotias Tuulikki, jo eläkkeellä lentoemännän töistään. Koulutusta hänellä olisi ollut vain puuttuvaa tutkielmaa vaille teatteritieteen maisteriksi. Hänen yhdeksi synnikseen paljastui opiskelujen aikainen nuoruudenrakkaus ja syrjähyppy tutorinsa Arno Salokosken kanssa. Arno oli kirjallisuustieteen tohtori ja yliopiston tuntiopettaja.

Tuulikilla ja aviomiehellään, Hgin yliopiston dosentilla, Henrillä oli yhteinen, jo aikuinen tytär Sofia, 35 v. Sofian työnkuva vastasi hyvin nykypäivän nuorten tilannetta. En nyt muista, oliko hän aloittanut opintoja jollakin alalla, mutta itsensä hän elätti tarjoilijana, piirustuskoulun mallina, italian opettajana työväenopistossa sekä hiusten pesijänä tarvittaessa.  Sofia oli ollut jo kolmesti naimisissa ja eronnut. Miesystäviä tuli ja meni, tällä kertaa tuli remppamies, toiselta ammatiltaan graafinen suunnittelija Tema eli Teemu.

Sofian 11-vuotias tytär Kerttu seuraili äitinsä miesystävien kirjoa. Saipa hän kokea myös mummonsa äitiyden ajoilta omalle äidilleen (Sofialle) siirtyneen kummallisen uhkailun; "..jollet...niin minä hyppään ikkunasta !"   Auts !

Synnit taisivat tässä kirjassa olla enimmäkseen pettämistä. Tuulikki petti nuorena miestään (tämän tietämättä siitä ennen kuin vanhoilla päivillään). Miehensä Henri jätti Tuulikin ja petti tätä sittemmin toisen naisen kanssa muuttamalla hänen asuntoonsa. Tytär Sofia sotki aviossa olevien miesten liittoja ja tietenkin ne hänen miehensä samalla pettivät vaimonsa. Tavallaan Henrikin petti uuden asuinkumppaninsa paljastamalla hermostuessaan tämän tuttavapiirille naisen outoja touhuja. Niin, minä olisin kyllä nimennyt tämän kirjan vaikkapa pettäjien perhekirjaksi tai perityt petokset tms. Mutta en tainnut sitten vain ihan ymmärtää tuota synti-juttua.

Kaiken pettämisen keskelläkin tosin vietettiin aivan tavallista elämää ja koettiin erilaisia sattumuksia. Hiukan tämän kirjan koin junnaavana, odotin enemmän, varsinkin luettuani aiemmin Kallion upean, loistavan kirjan Säkenöivät hetket.

Tämän kirjan yhteydessä kiinnitin huomiota monissa muissakin kirjoissa kohtaamaani ilmiöön "oudot käännökset tai sanonnat". Esim. "hänellä oli pyörylä päälaella" - mikä kumman pyörylä ? Tulkitsen sen: pyörre hiuksissa.  Toinen; ei tosin tässä kirjassa: "hän karaisi kurkkuaan". Tulee mieleen, että kirjoittaja tai kääntäjä tms. ei ole millään vain saanut päähänsä, mikä se ihan oikea sanonnan sana onkaan: karaisi, sanotaankohan jossain päin Suomea noin ? Olen kuullut vain että "hän karautti kurkkuaan", siis yskäisi.  No jaa, näitä tulee vastaan kaiken aikaa. Välillä ne alkavat häiritä.