Matkalla mestariksi 18 ja 19

Viimeisiä viedään Sheferijm-blogin haasteen tavoitteeseen pääsemiseksi minun osaltani. Olipas hankalasti muotoiltu lause. Mutta siis, oppipoika, kisälli ja mestari, siinäpä lukemisen oppiarvot haasteessa, jossa pitää esitellä lukemiensa kirjojen MiMiTuI eli päähenkilön ammatti, siis.... MIkä MInusta TUlee Isona -tyyliin. Tässä tulevat lomalukemistona olleet kirjat nrot 18 ja 19 ammatteineen. Ai niin, 20 luetulla kirjalla tavoittaa siis haasteessa mestarin arvon.

Harlan Coben: Sillä tiellään,  2005 ja sivuja 383

Ammatti: katulasten avustusjärjestön työntekijä

(eikös vaan olekin aika erikoinen tällä kertaa!)

Ammateista puheen ollen, kirjan päähenkilö siis oli tuo katulasten auttaja, mutta suurin osa kirjan henkilöistä oli jos jonkinlaista rikollista, roistoa, ammattitappajaa ja muten vain kieroutunutta kulkijaa, jaiks ! Oli siis kyseessä (kai) trilleri vai miksi sitä nyt sanotaan, kun ei kuitenkaan mikään salapoliisiromaani, vaan ihan tavan talleroiset seikkailevat omaa elämäänsä eteenpäin.

Tarina oli ensinnäkin kovin koukuttava, monisäikeinenkin se oli niin, että moni alussa kerrottu asia meinasi kirjan edetessä jo vallan unohtua ja piti palata asioita taaksepäin tarkistelemaan, että kuinkas siitä nyt olikaan aiemmin jo kerrottu. Keskeisellä sijalla oli jonkinmoinen perhedraama, jossa pahimmat ja kovapäisimmät rikollisetkin olivat päähenkilön ja hänen kadonneen veljensä lapsuuden ystäviä, vanhoja veikkoja siis, mutta täysin armottomia, joille toisen henki ei maksanut yhtikäs mitään.

Kateissa siis oli ollut jo kymmenen vuotta päähenkilön isoveli, kuolleeksikin uskottu. Aika alkuvaiheessa kuitenkin ilmeni seikkoja, joiden perusteella pikkuveli alkoi arvailla veljen olevankin vielä elossa, mutta missä ja miksi aina vain yhteyttä ottamatta. Pikkuveljen usko vanhempaan veljeen oli aina ollut vankkumaton, veli oli aina pienempäänsä suojellut ja puolustanut. Veli oli pienempänsä silmissä siis täysin rikkeetön, nuhteeton ja lähes pyhä.

Isoveljen etsintöihin osallistuu sitten yksi jos toinenkin, tarina laajenee tyttöystävänkin kuolemaan, vaan eipäs hän sittenkään kuollutkaan, roistoja menee ja tulee, piiloteltava on, turpiinkin tulee yhdelle jos toisellekin  -  tapahtumia, menoa ja meninkiä riittää. Välilllä tuntuu, ettei enää keneenkään voi luottaa ja jokainen juonittelee jotain. Mutta juoni on monimutkainen eikä selviä ennen loppua.  Joka sitten onkin jotenkin yllättävä ja petollinenkin: isoveli onkin täysi roisto ! ! !

Mutta silti ihan kelpo veikko, sillä lopulta hän antautuu ja suostuu joutumaan vankilaan. Ja mikä vielä kummallisempaa, ne kaikkein kauheimmat tappajat muuttuvatkin hetkeksi tarinan lopussa mitä ystävällisimmiksi heepuiksi,  järjestelevät hieman lapsuuden ystäviensä elämää helpommaksi poistamalla päiviltä esim. erään hankalan aviomiehen yms. pientä apua arkeen.

Ja vielä katulasten avustustyöntekijästä:

Heillä on toimipiste, johon katulapset voivat mennä syömään, peseytymään, yöpymään ja saamaan elämäänsä jatkoapua. Järjestössä toimii iso joukko työntekijöitä. Järjestö etsii katulapsia iltaisin ja öisin ajelemalla järjestön pakettiautolla samalla jakaen heille ruokaa autostaan. Kovin erilaisessa maailmassa siellä eletään kuin tällainen keski-ikäinen täti-ihminen Suomessa. Pahassa ja pelottavassa maailmassa. (Valitettavasti kirja on jo palautettu kirjastoon, joten kovin tarkkaa kuvausta en enää muista enkä pysty siis antamaan).

Vaikka kirja aika "rikolliselta" ehkä tässä kuvauksessani vaikuttaa, voisin lukea sen uudelleenkin ja suosittelen kyllä muillekin, jos dekkarityyppistä lukemista kaipailee.

Diffenbaugh Vanessa: Kukkien kieli, 2012 ja sivuja 343 + kukkalistaus

Ammatti: kukkien sitoja, kukkakauppias

Oiiiiiih, tämä oli ihana kirja, IIIIIHANA !

Victoria Jones on kirjan päähenkilö. Hänen elämäänsä eletään vuorotellen 9-vuotiaana ja 19-vuotiaana. Tyttö on äitinsä hylkäämä, elämänsä laitoksissa asunut kiukkuinen ja kaikkiin pettynyt, sulkeutunut ja tyly. Vain kukat häntä kiinnostavat. 

Pikkutyttönä hän joutuu asumaan Elizabethin, n. 50-vuotiaan naisen kotiin, jotta hänet sitten mahdollisesti adoptoitaisiin Elizabethin omaksi lapseksi. Vuosi on raskas, Victorian elämä on raskasta. Mutta Elizabeth "kesyttää" tytön, opettaa hänelle kukkien käsittelyä ja kukkien kieltä. Siitä se elämä lähtee... ja kukkainen tulevaisuus. Mutta välissä on vielä monta pettymystä, kasvu täysi-ikäiseksi, yllättävä lapsen syntymä, hylkääminenkin. Mutta kun monta vaikeaa elämänvaihetta on kestetty, koittaa Victoriallekin lopulta onni. 

Kirja on jonkinmoinen aikuisten satu, onnellisen lopun kera....vaikeuksien kautta voittoon.  Mutta aivan ihastuttava kirja sekä tytön tarinan vuoksi että myös kukkaiskielen vuoksi.

Laitoksesta vapautuessaan Victoria päättää kasvattaa itselleen pienen puutarhasaarekkeen, yleisen puiston metsäiseen piiloon. Siellä hän sitten viettää öitään asunnottomana, rahattomana, mutta myös aina nälkäisenä ja likaisena. Hän onnistuu kuitenkin saamaan satunnaisia töitä kukkakaupasta, joka järjestää kukkalaitteita myös isoihin perhetilaisuuksiin. Victoria on luonnonlahjakkuus kukkien käsittelyssä ja sitomisessa. Kukkakauppias huomaa sen heti ja pitää tiukasti kiinni Victoriasta. Victoria opettelee kukkien salaiset merkitykset, kukkien kielen ja hyödyntää sitä kukkakimppuja asiakkailleen sitoessaan. Asiakkaat tulevat aina takaisin, koska tytön sitomat kimput tuntuvat toimivan juuri sillä tavoin, mitä kukkien kielellä kukat merkitsevät. 

Työn ohessa tyttö löytää uudestaan lapsuuden tuttavansa, nuoren miehen, johon rakastuu ja jonka lapsen hän myöhemmin yksin synnyttää. Yhteisen onnen tiellä on kuitenkin vanhojen haavojen avonaisia arpia, joiden on umpeuduttava ennen kuin elämä voi jatkua.

Myöhemmin elämän tasaannuttua Victoria jatkaa kukkien sitomista ja toimitusta  juhlatilaisuuksiin. Yritystoiminta lähtee parista kirppistuolista ja omatekoisesta, kuvitetusta kukka-arkistosta.....elämä alkaa hymyillä.

Ei tätä kirjaa pysty kuvailemaan niin hyvin kuin se ansaitsisi,  

Sinun on kyllä ihan itse se luettava. 

Älä jätä tätä tunnelmallista ja lempeää kirjaa väliin !