Pikkupiiat, jotka edellisessä kortissani näkyvät,
hoitelevat ison talon varsinaisten asukkaiden arkisia puuhia.
Itse asukkaat alkavat olla jo niin iäkkäitä, etteivät he aina muista jokapäiväisiä asioita kuten ruokailua tai nukkumista. Oikeastaan heitä ei tahdo saada menemään nukkumaan ei sitten millään. Yöhiippareita ovat kumpikin. Yöeläjiä ja pimeässä piilottelijoita.
Aluksi pikkupiiat heitä vähän pelkäsivät, kun pimeässä mokomia ronttosia vastaan tulivat, vaan vähitellen tottuivat heihin. Pikkupiiat olivat sitä mieltä, että kartanon rouvan täytyy olla ihan itse noita-akka, kissakin sillä on ihan omituisen värinen.
Ja taikoja rouva tekee minkä ehtii. Yrttejä kuivattelee ja jauhaa niitä keitoksiinsa. Siitä eivät pikkupiiat ole selkoa vielä saaneet, missä rouva öiseen aikaan retkillään kulkee. Mutta se on selvää, että kovin julkisuutta ja näkyvyyttä kartteleva tuokin vanha rouva on.
2 kommenttia:
Jestas miten jännittävä tarina ja ihana vanharouva.
Mutta tuo kissa!se vasta on erikoinen.
Lähetä kommentti