Lähemmäs linnaa käydessä vastaan tulee näin sievä portinvartijan mökki. Kuulostelepa kirkkaasti väikkyvän kylmävetisen vuoristopuron solinaa, johon sekoittuu oikea lintujen konsertti. Perhoset ja muut pörriäiset pitävät omaa konserttiaan, aurinko paistaa ja maailma tuntuu olevan mallillaan.
Portinvartija toivottaa kulkijat tervetulleiksi istahtamaan väsyneitä koipiaan lepuuttamaan hänen pihansa kukkarunsauden keskelle. Siellä minäkin hänen kanssaan olen jo pidemmän tuokion viihtynyt ja kuunnellut hänen tarinoitaan alueen asukkaiden menneisyydestä.
No nyt taisi mielikuvitukseni tehdä tepposet: ei hän edes mikään portinvartija ole, vaan kirjailija, joka on taitavasti kutonut tarinaansa ja saanut mielikuvitukseni valloilleen. Tänne linnaa katsomaan kävellessäni olen ohittanut ihan tavallisia enemmän ja vähemmän hylättyjä ja luhistuneita rakennuksia, jotka tässä tarinoita kuunnellessani ovat muuttuneet erityisen jännittäviin muotoihinsa. No pöh ! Onpahan mielenkiintoinen heppu tuo !
Vaan noinkohan sittenkin niissä ohittamissani taloissa oli jotain outoa. Jospa tämä miekkonen vain on yksi piilottelijoista ja haluaa minun unohtavan koko jutun ja kujan asukkaat ja salaperäiset talot ?? Hmmmm.... Ehkäpä tutkailen asiaa vielä tarkemmin ihan omin päin.
4 kommenttia:
Ahaa, kaiken takana onkin mies!
No niinhän se menee..nää kortit on ihania.
Upea tarina ja ihana on portinvartijan puutarha.
Kiitos kaikille kuvien ja tarinan seuraajille. Kiva kun jaksoitte lukea. Minä kun tuppaan näkemään kaikissa korteissa tarinan.
Lähetä kommentti